Lapsuuden unelma-ammatti ei jäänytkään pelkäksi unelmaksi

Kuva: Jarkko Laine/ Lainekuva

Äskettäin The Voice Of Finlandin voittanut Sussu Erkinheimo on opiskellut aikoinaan myös Kaustisella musiikkilukiossa. Lukioajoilta jäi parhaiten mieleen oikeastaan kaikki muu paitsi itse opiskelu.  

Erkinheimo kuvailee lukioaikaa elämänsä parhaiksi ja samaan aikaan huonoimmiksi vuosiksi. Elämä oli rankkaa ja dramaattista, mutta paljon hyvää on jäänyt mieleen, “Toisaalta voi olla, että aika on kullannut muistot”.  

Myös Erkinheimon opiskelu aikana Kaustisen musiikkilukiossa tarjontaa musiikinopintoihin oli paljon. Hän aloittikin paljon musiikkiopintoja lukiossa, kuten lauluopinnot. Ensimmäiset kaksi vuotta hän opiskeli klassista laulua ja myöhemmin kolmantena vuotena pop-jazz laulua. Ensimmäisenä vuonna Erkinheimo kävi myös saksofoni tunneilla, mutta lopetti ne myöhemmin.  

Erkinheimo haaveili myös aina musikaaliin osallistumisesta, mutta monesta syystä sekin jäi vain haaveeksi. Julkiset esiintymiset jäivät myös vähälle esiintymisjännityksen takia. Erkinheimo myös koki, että hän on huonompi ja ei osaa ja tämän takia esiintyminen oli vähästä. Koko lukiouran aikana julkisia esiintymisiä oli vain kaksi, taiteidenyössä sekä abivuonna bändi-illassa. 

Laulajan ammatti on ollut Erkinheimon haave jo lapsesta asti. Musiikki on aina ollut hänessä ja se on kuin sisäsyntyistä. Lapsuuden unelma on kantanut ihan aikuisiälle asti. Erkinheimo kävi kymppiluokalla korottamassa numeroitaan ihan vain sitä varten, että hän pääsisi musiikkilukioon opiskelemaan. Opinnot eivät kuitenkaan luonnistuneet ja Erkinheimo halusi keskittyä pelkästään musiikkiin, joten hän lähti Kauhajoelle kansanopistoon pop-jazz linjalle.  

Voittoon pääsy on ollut todella pitkä prosessi. Alussa lähettämästä ääninäytteestä on tultu pitkä matka, joka vei voittoon asti. Erkinheimo oli hakenut myös aiemmin The Voiceen muttei ollut päässyt mukaan ohjelmaa. Todellakaan ohjelmaan pääsy ei siis johdu siitä, että olisi huono laulamaan vaan joka vuosi ohjelman “hakukriteerit” ovat erilaiset.  

Todellisuudessa The Voice ei ole ns. Oikea laulukilpailu vaan tosi tv ohjelma, johon lisätään draamaa ihmisten mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja se on hyvä muistaa. Monet ihmiset ajattelevat katsellessaan tv:tä, että tilanteet ovat ainutkertaisia, mutta todellisuudessa myös The Voicessa kohtauksia otetaan uudestaan ja jakson kuvaamiseen menee useita tunteja. Kaikki jakson laskelmoidaan todella tarkasti. 

“Toivon tulevaisuudelta juurikin sitä, että voisin kutsua itseäni oikeaksi laulajaksi”, toteaa Erkinheimo. Toiveena on löysätä kaikesta muusta työstä, jotta musiikkiin voisi keskittyä täysillä. Oikeita suhteita ja yhteistyökumppaneita olisi tärkeä saada, jotta saisi kuuluvuutta ja ammatillisuutta. Toki olisi hienoa, että saisi tehdä omaa musiikkia ja ihmiset tulisivat sitä keikoille katsomaan. Musiikki on tulevaisuudessa siis ensimmäinen prioriteetti.  

Haastattelu: Laura Ventilä ja Otto Peltoniemi 

Kirjoitus: Lilli Mikkonen 

Laulaja, lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Osmo Ikonen vieraili koulullamme

Mikä sai sinut alun perin lähtemään Kaustisen musiikkilukioon?

Jos ihan rehellisiä ollaan, olisin alunperin halunnut Sibelius lukioon Helsinkiin. Mutta mun kummisetä, hän on musiikkitieteilijä ja on paljon tehnyt kansanmusaa, vinkkasi minulle idean Kaustisen musiikkilukiosta ja että se olisi hyvä paikka. Aluksi sanoin, että en sinne halua lähteä, halusin mieluummin lähemmäs Helsinkiä kuin kauemmaksi, kun olen Korpilahdelta kotoisin. Sain kuitenkin suostuteltua mun parhaan kaverin Niskavaaran Samin mukaan, hän on ammattikitaristi. Päätettiin, että käydään nyt tutustumassa ja katsotaan mikä meininki täällä on. Meidän yksi vanha Korpilahden kaveri Sanna Helen oli täällä toista vuotta lukiota silloin käymässä ja hän näytti meille paikkoja. Olimme aivan myytyjä tutustumiskäynnin jälkeen, tänne on pakko päästä! Sibelius lukio jäi heti pois ajatuksista. Täällä hyvä fiilis ja meininki välittyi heti. Mulla oli jo silloin kova palo musan tekoon ja olla samanlaisten ihmisten seurassa. Korpilahdelta sellaisia tyyppejä ei niin löytynyt, jonnekkin muualla halusin joka tapauksessa sieltä.

Miten musiikkilukio on vaikuttanut uraasi?

Kun tulin tänne, en ollut päättänyt vielä mitään mikä minusta tulee, niin nuorena ei vielä kannatakaan kiveen hakata päätöksiään. Lukio todellakin vaikutti, että täällä minulle selkeni se asia, että musiikki on se juttu. Mietin, että ehkä näytteleminen myös kiinnostaisi, mutta musan vetovoima oli silloin kyllä niin vahva, että se oli jo aika selkeä päätös. Täällä sai harrastaa ja toteuttaa luovasti kaikkea mitä halusi ja ehkä katsottiin hyvällä tavalla sormien läpi, jos jotkut kouluhommat eivät ihan niin sujunut, koska oli keskittynyt niin paljon siihen musaan. Sitä ymmärrettiin ja harrastamiselle annettiin tilaa. 

Millaista opiskelu oli sinulle?

Sehän meni juuri siihen, että käytin aikani musiikkiin. Kyllä kouluhommat piti tehdä tiettyyn rajaan asti. Kyllähän kaikki hommat tein. Muistan kyllä sen, että ensimmäinen äidinkielen aine, jonka koko lukio aikana kirjoitin taisi olla vasta ylioppilaskirjoituksissa. Jotenkin pääsin aina sluibaamaan, tein aina jonkun musaan liittyvän esitelmän, jolla pääsin sitten luistamaan. Kuitenkin hyvät paperit loppujen lopuksi kirjoitin C:n ja M:n väliltä ne olivat. M:n paperit taisin saada, kun lukiosta lähdin. Ei se koulu ihan metsään mennyt.

Millä soittotunneilla kävit lukioaikana?

Pianotunneilla kävin, Kotajan Jarmo opetti minua. Kokkolassa kävin sellotunneilla Lauri Pulakan oppilaana. Näihin instrumentteihin otin varsinaisia soittotunteja, kaikki muu oli sitten itse opeteltua. Aina kun muiden opiskelijoiden kanssa pääsi jammailemaan, siinä sitä samalla oppi soittamaan. Soittamaan oppii juuri vain soittamalla ja muiden seurassa. Yleisön edessä soittaminen on sitä parasta oppimista. 

Olet Kaustisen musiikkilukion ensimmäinen vuoden alumni, mitä tämä titteli sinulle merkitsee?

Ensimmäisenä ajatuksena tunnen itseni todella vanhaksi ja arvokkaaksi, en ehkä koe itseäni sellaiseksi, vaikka on tässä näitä vuosia tullut. En tiedä mistä olen saanut tämän tittelin itselleni, kai olen tehnyt jotain merkittävää, että se päätettiin minulle antaa. Mutta tottakai otan sen kunnialla ja kiitoksella vastaan, se on hieno asia. Kyllä tällä lukiolla ja Kaustisen kylällä on aina lämmin paikka sydämessä. Se on ollut erittäin merkittävä aika mulle mun elämästä, kun olen ollut täällä. Se on määrittänyt todella paljon suuntaa ja ihan  kaikkea mitä tänäkin päivänä tekee. Kyllä tuli tippa linssiin, kun selasin Hesarin sivuja ja sieltä tuli vastaan tämä Kaustisen viulunsoitto perinne pääsi unescon listoille perintökohteena. Katselin siinä niitä videoita ja dokumentteja, ja oli koskettavaa kun näki tuttuja kasvoja.

Osmo Ikonen vieraili uuden lukion tiloissa. Kuvassa vasemmalta oikealle tiedotustiimin opiskelijat Iiris Viitanen ja Kasperi Järvenpää, rehtori Ilona Salomaa-Uusitalo ja Osmo Ikonen.

Taiteiden yön jälkitunnelmat

Taiteiden yön jälkitunnelmat

Wau mikä tapahtuma! Nyt on taputeltu purkkiin koulun mahtava taiteiden yö. Näin jälkikäteen voin itse todeta, kuinka tämä tapahtuma pääsi taas yllättämään mahtavuudellaan. Viime vuoteen verrattuna voi huomata, kuinka tämä tapahtuma oli ihan erilainen ja paljon tunnelmallisempi, kun käytävät ja katsomot täyttyivät ihmisistä eikä vain kameroista. Tiedotustiimimme keräsi muutamalta opiskelijalta heidän ajatuksiaan Taiteiden yöstä: 

Esiinnyitkö itse Taiteiden yössä?

• Esityksiä itselläni oli aloitusnumeron lisäksi 4. – Eelis Uusivirta (2.vsk)

Minkälaiset fiilikset jäi taiteiden jälkeen?

• Jäi ihan mahtavat fiilikset tapahtumasta. – Aapeli Puttonen (1.vsk) ja Turo Leppämäki (1.vsk)

Vapaa sana.

• Törkeen uskomatonta nähdä, minkälaisia kokoonpanoja ja biisejä porukka oli tuonut niin sooloesityksiin kuin omiin/ ohjattuihin bändeihin. Tämmösinä huikeina esityksinä oli esim. Nikula Shaker, Räkki-T ja Trio. Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet taiteet ja mahtava päästä vaihteeksi esiintymään isollekin live-yleisölle. – Eelis Uusivirta (2.vsk)

Kiitoksia kaikille tästä uskomattomasta tapahtumasta!

Haastattelut Jarkko Korpi, teksti Kasperi Järvenpää, kuva Nea Luomala

Taiteiden yötä odotellessa

Pian koittaa lukion vuosittainen Taiteiden yö- tapahtuma. Tänä vuonna se järjestetään yleisötapahtumana perjantaina 29.10. klo 19-23 Kansantaiteenkeskuksessa ja Kalliopaviljongilla. Luvassa on musiikkia, kansantanssia, runoja ja kuvataidetta useassa eri tilassa. 

Taiteiden yö on koko koulun järjestämä tapahtuma, jossa opiskelijat pääsevät esittämään harjoittelemiaan kappaleita bändissä, kaverin kanssa tai yksin. Ennen Taiteiden yötä opiskelijat harjoittelevat esityksiään koululla joko itsenäisesti, soitto- sekä laulutunneilla, tai ohjatuissa bändeissä. 

Lukiolla on oma Taiteiden yö- tiimi, joka on päävastuussa tapahtuman järjestelyistä. Tiimi organisoi ja ohjeistaa muut opiskelijat ja illan tiimit (mm. tervetulotiimi, backstagetiimit, käytävätiimi) ja tekee tarkan aikataulun, jotta ilta etenisi sujuvasti jokaisessa esiintymispisteessä. 

– Itse olen neljättä vuotta Taiteiden yö- tiimissä ja voin sanoa, että aina jännittää yhtä paljon minkälaisia esityksiä on tulossa ja miten se ilta menee. Ihan mahtavaa, että tänä vuonna saadaan siitä yleisötapahtuma, kertoo konkari Nea Luomala. 

Kysyin Kirsikka Jatkolalta (2 vsk.) sekä Sofia Pohjolalta (1 vsk.), että miltä lähestyvä Taiteiden yö tuntuu ja kuinka paljon jännittää, sekä millaista on kun on yleisökin paikalla. 

– Odotan innolla Taiteita, varsinkin kun viime kerralla se oli niin hauskaa! Ja nyt kun saa ottaa yleisöäkin pitkästä aikaa paikalle, niin tuntuu jotenkin paljon kivemmalta myös treenata, kertoo Kirsikka. 

Kirsikalla on hänen omasta mielestä riittävästi esityksiä kun on bändi, kuoro, laulutrio ja oma lauluesitys. 

Sofialle tämän vuoden taiteet ovat ensimmäiset ja hänen fiilikset ovat erittäin hyvät. Sofia on myös taiteiden yö- tiimissä ja kertoi, että on mukavaa olla mukana järkkäämässä tapahtumaa. Esityksiä hänelläkin on, oma lauluesitys, bändi ja kuoro.

– Ei oikeastaan jännitä, koska rakastan esiintymistä! Odotan vain innolla”, vastasi Sofia kun kysyin jännittääkö häntä.

Taiteiden yötä odotetaan innolla varmasti kaikki. Taiteiden yön jälkeen kuullaan vähän Taiteiden yön jälkeisiä fiiliksiä ja siitä, miten hommat meni.

Kaustisen musiikkilukion Taiteiden yö Kansantaiteenkeskuksessa sekä Kalliopaviljongilla perjantaina 29.10.2021 klo 19-23.

Haastattelu ja teksti Nea Luomala ja Mari Sillanpää

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin muusikoiden haastattelu

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri oli konsertoimassa musiikkilukiolaisille Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa perjantaina 10.9. Konsertissa he esittivät “Salonkylän Sibeliuksen” eli kaustislaisen säveltäjä ja pelimanni Wiljami Niittykosken tuotantoa. Ennen konsertin alkua pääsimme haastattelemaan kahta orkesterin muusikkoa, viulisti Maria Pulakkaa ja sellisti Janne Virkkalaa. He ovat myös musiikkilukion alumneja. 

Kuka olet ja milloin valmistuit musiikkilukiosta? 

Minä olen Janne Virkkala ja valmistuin Kaustisen musiikkilukiosta vuonna 1986. 

Minä olen Maria Pulakka. Minun piti valmistua 1984, mutta pidin välivuoden, koska lähdin Kokkolaan opiskelemaan orkesterimuusikon koulutuslinjalle. 

Mikä sai sinut lähtemään Kaustisen musiikkilukioon? 

Tähän kysymykseen molemmilta tuli sama vastaus. He olivat kaustislaisia ja harrastuneisuus musiikkiin oli syynä hakeutua nimenomaan musiikkilukioon. 

Minkälainen vaikutus musiikkilukiolla on ollut musiikilliseen uraasi? 

Janne: Musiikkilukio antoi hyvät mahdollisuudet harjoitella soittamista, pystyi valita aika vähillä aineilla. En itse kirjoittanut mitään reaaliaineita. Muistan, kuinka harjoittelin enemmän lukiossa kuin sitten, kun lähdin Sibelius-Akatemiaan. Käytin kaikki vapaatunnit luokassa harjoitellen soittoa. Aikaa oli tavattoman paljon Akatemiassa ja meni aikaa saada harjoittelurytmi samanlaiseksi kuin se oli ollut lukiossa.  

Maria: Musiikkilukion oleminen Kaustisella vaikutti omaan musiikkitaustaan jo ennen lukion alkua. Musiikkilukio oli helppo valita, koska näki kaikki tapahtumat, Kansanmusiikkifestivaalit ja kamarimusiikkiviikot, missä lukiolaisetkin saivat olla mukana. Näki, kuinka iso vaikutus musiikkilukiolla oli Kaustisella.  

Onko pelkkä myytti, että Kaustisen musiikkilukiosta ei voi lähteä kuuntelematta jazzia? 

Maria: Jazz ei ollut vielä meidän aikaan soittolistalla. Soitot painottui paljon klassiseen musiikkiin. Opettajat olivat klassisen musiikin huipputekijöitä. Vuosittain pidettiin salonkitanssiaisia, jossa soitettiin kaikenlaista salonkimusiikkia kuten wienervalsseja. Siellä tansseissa  soitinvalikoima oli todella laaja. 

Janne: Klassista ja kansanmusiikkia tuli soitettua eniten. Olihan siellä toki myös rockbändejä ja muita. 

Kerro joku ikimuistoinen juttu mikä on jäänyt mieleen musiikkilukio vuosilta. 

Maria: Se tuli mieleen, kun soitimme yhdessä pianotrioja. Muutenkin kaikki yhteismusisointi ja yhteishenki. Useat kulkivat villasukat jalassa. Silloin kaikki oli yhtä isoa ryhmää, kuten on varmaan nykyäänkin. Kamarimusiikkiviikot ja konsertit. 

Janne: Se, kun kamarimusiikkiviikoilla pääsi soittamaan ammattimuusikoiden kanssa, kuten Järvelän Mauno ja Kankaan Timo. Heidän kanssaan oli hieno kokemus päästä soittamaan upeita teoksia. 

Viulisti Maria Pulakka ja sellisti Janne Virkkala 
 

Haastattelijoina toimivat Iiris Viitanen ja Kasperi Järvenpää