Taiteiden yö järjestettiin ensimmäistä kertaa virtuaalisena – striimit katsottavissa edelleen

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

• 

  Taiteiden yön bändejä Kinolla. Kuva: Nea Luomala

Perinteinen Taiteiden yö järjestettiin Kaustisen musiikkilukiossa tänäkin vuonna lokakuun lopulla. Poikkeuksellisen ajan tapahtuma erosi totutusta, sillä tänä vuonna Taiteiden yötä vietettiin virtuaalisesti.

Esiintymispaikoilla Kinolla ja Kansantaiteenkeskuksen saleissa oli paikalla vain lukion oppilaita ja henkilökuntaa. Taiteiden yön livestriimaus oli täysin uusi asia, mutta ohjelma kolmelle esiintymislavalle saatiin suunniteltua ajoissa ja lopulta kaikki sujui hyvin pienistä teknisistä ongelmista huolimatta.

Rakkaustinen haastatteli lukion opiskelijoita ja opettajia Taiteiden yön tunnelmista ja tapahtuman toteutuksesta.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Aune Riihimäki kertoo, ettei nämä Taiteet olleet hänen ensimmäisensä, sillä Taiteiden yössä on ollut käytyä jo ennen lukio-opintoja Riihimäen isoveljien kautta.
– Omat esitykset menivät hyvin. Myös muiden esitykset olivat hyviä ja niitä oli mukavaa kuunnella.

Tiina Ahola (3 vsk.) puolestaan kommentoi, että virtuaalitoteutus oli yllättävän kivaa. Yleisöä oli mukavasti paikan päällä koululaisista ja läheisetkin pääsivät seuraamaan tapahtumaa netin kautta. Ehkä jopa useampi pääsi nauttimaan esityksistä nyt, kun välimatka ei ollut esteenä.

– Olisi kiva, jos striimi-mahdollisuus olisi jatkossakin, vaikka paikallekin pääsisi katsomaan, koska monella on varmasti pitkä matka, Ahola pohtii.

Aholan mukaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis, sillä Taiteet on aina kiva tapahtuma. Kiitosta sai myös se, että esitykset ovat nyt taltioituna YouTubeen.

– Pääsee myös muiden opiskelijoiden esiintymisiä jälkikäteen katsomaan netistä, kun itse oli niin monessa mukana, ettei juuri kerennyt yleisössä istumaan. Hauskaa oli niin kuin aina, Ahola toteaa.

Myös lukion opettajat osallistuivat Taiteiden yön järjestelyihin. Englannin opettaja Hilkka Rauhala sanoo tässä tilanteessa olleen hyvä, että tapahtuma saatiin ylipäätään järjestettyä, sillä se on tärkeä perinne koko lukiolle. Ilta oli myös hyvin toteutettu olosuhteisiin nähden.

Rauhala kuului KTK:lla yleisötiimiin. Hän kertoo sen olleen ihanaa, sillä tiimissä olo mahdollisti hyvin monipuolisten esitysten seuraamisen.

– Oli kiva, kun esityspaikkoja oli vähemmän aiempaan verrattuna, sillä vanhalla lukiolla saattoi tulla valinnanvaikeus, kun esityksiä oli niin monta samaan aikaan.

Rauhalan mukaan esitykset olivat kattavia ja intensiivisiä. Niistä asti, että kaikki antoivat kaikkensa.

Rehtori Ilona Salomaa-Uusitalo kertoo Taiteiden yön olleen livestriimauksen suhteen hyppy tuntemattomaan, koska ikinä aikaisemmin ei tällaista ole lukiolla tehty. Ensimmäisissä esityksissä oli hieman teknisiä ongelmia, mutta kokonaisuudessa tämä virtuaalinen Taiteiden yö oli oikein onnistunut.

Salomaa-Uusitalo sanoo tietävänsä, että lukiossa on paljon lahjakkaita ja osaavia nuoria, mutta aina heidän taitavuus ja tilanteeseen heittäytyminen yllättävät hänet. Rehtori kuvailee joutuneensa pyyhkimään illan aikana silmäkulmia herkkien tulkintojen aikana sekä huitomaan käsillä ilmaan erinäisten musiikillisten spektaakkelien myötä.

– Meillä on lukiossa hurjan etevää joukkoa monella eri saralla – runoutta ja kuvataidetta unohtamatta!

Kokonaisuutena Taiteiden yö sujui tänäkin vuonna mahtavasti. Kaikki lukiolaiset, sekä musiikkilinjalaiset että yleislinjalaiset pärjäsivät hienosti ja kaikki olivat omalla tavallaan mukana illassa. Opiskelijat työskentelivät jälleen lukuisissa tiimeissä.

Tiimien tehtäviin kuului muun muassa esiintymistilojen koristelua, autotiimi pääsi kuskailemaan kontrabassoa, herkkutiimi huolehti eväistä ja ovitiimi vastasi siitä, ettei sisätiloihin tule liikaa porukkaa kerralla sekä tarkisti, että kaikki desinfioivat kädet saapuessaan. Tiimejä oli paljon ja jokainen huolehti omat hommat hienosti.

Iso kiitos kaikille kotona striimin äärellä tapahtumaa seuranneille. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä Taiteiden yön striimattuja esityksiä on katsottu yhteensä jo yli 9600 kertaa! Kiitos myös Pesolan Leipomolle, joka sponsoroi eväitä pitkään koulupäivään.

Taiteiden yön esityksiä pääsee katsomaan edelleen lukion YouTube-kanavalta.

Haastattelut: Jenniina Ylikopsa
Teksti: Nea Luomala, Helena Koivusalo

Suruttomat – haastattelussa musikaalin näyttelijäkolmikko

Tänä vuonna Kaustisen musiikkilukion musiikkiteatteri esittää Minna Canthin teokseen Työmiehen vaimo perustuvan musikaalin Suruttomat. Musikaali on kertomus työläisnaisen asemasta menneen ajan Suomessa ja rakkaudesta, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Ensi-illan lähentyessä musikaalin näyttelijät kertovat fiiliksistään ja projektissa mukana olemisesta.

Johannan roolia näyttelevä Oona Muurinen kertoo, että kaikki musikaalit joissa hän on ollut mukana ovat olleet hauskoja, joten hän päätti lähteä vielä uudestaan mukaan. Viljami Riihimäki sanoo tykkäävänsä esiintymisestä ja laulamisesta, joten viime vuoden musiikkiteatterissa mukana olemisen jälkeen hän päätti lähteä tänäkin vuonna lavalle. Riihimäki nähdään huhtikuun ensi-illassa Riston roolissa. Suvi Linna on musikaalissa nähtävän kolmiodraaman ”kolmas pyörä”, mustalaistyttö Homsantuu. Linna on haaveillut jo pienestä pitäen musikaalissa näyttelemisestä. Hän on käynyt katsomassa musiikkilukion esitykset melkein joka vuosi ja odotti, että olisi tarpeeksi vanha päästäkseen mukaan lavalle.

Riihimäki kertoo Riston hävyttömän luonteen eroavan paljon hänen omastaan, minkä takia rooli tuottaa hiukan vaikeuksia. Linnan vastaus on selvä; omassa roolissa kaikki on haastavaa.

– Homsantuu on jotenkin todella samanlainen kuin minä, mutta toisaalta todella erilainen. Jotkut tietyt kohtaukset vaativat erittäin paljon rohkeutta ja itsevarmuutta, joten ehkä se on tässä roolissa niin hankalaa, Linna pohtii. Muurisen mukaan Johannan roolissa vaikeinta on nuoren naisen käsittelemät vahvat tunteet ja torjutuksi tuleminen.

– Välillä on hankalaa pitää roolissa käsiteltävät tunteet poissa omasta elämästä, Muurinen kertoo roolin vaativuudesta.

Musikaalissa mukana oleminen vaatii paljon, mutta samalla antaa opiskelijoille hyviä kokemuksia ja itsevarmuutta esiintymiseen. Riihimäelle rooli on vaatinut heittäytymistä, josta hän kuitenkin on saanut enemmän rohkeutta esiintymiseen. Projekti vaatii myös sitoutumista ja paljon harjoittelua repliikkien kanssa.

– Kun on aika paljon reploja, niitä pitää harjoitella reippaasti. Harjoituksissa ei sitten paljon passaa unohdella, Riihimäki toteaa.

– Se vaatii erittäin paljon. Se vaatii läsnäoloa, itsenäistä harjoittelua ja sitä, että pitää päästä omaan roolihahmoon sisälle ja omaksua se, Linna kertoo.

Linna tekee tämän vuoden musikaalin koreografiat, joten niiden suunnittelu ja opettaminen ovat vieneet myös paljon aikaa. Kuitenkin musikaali on antanut hänelle lisää itsevarmuutta ja Linna on pystynyt todistamaan itselleen, että hän pystyy tähän.

– Ei voi pyydellä anteeksi sitä, että on olemassa. Jos jatkuvasti olisi silleen ”sori, en mää nyt oikeestaan osaa” niin eihän siitä tulisi mitään. Pakko tavallaan luottaa itseensä, Muurinen kertoo.

Tasa-arvo on yksi musikaalin suurimpia teemoja, ja keskustelu siitä on tärkeää edelleen nykyäänkin. Aihe ei ole Linnan mielestä todellakaan helppo, koska musikaalissa näkyvä naisen surkea asema on ollut todellista entisen ajan Suomessa. Hänen mielestään aihetta olisi helpompi käsitellä, jos se ei olisi totta. Muuriselle aihe herättää välillä suuriakin tunteita.

– Tämmöinenkin asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan niitä tunteita ja olemaan siinä [Johanna roolin kautta]. Aika rajuja juttuja, Muurinen kiteyttää.

 

Suruttomat -musikaalin ensi-ilta lauantaina 21.4. klo 16 Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa. Käsikirjoitus Sirkku Peltola, musiikin säveltänyt Matti Puurtinen ja sanoittanut Heikki Salo sekä ohjaajana Aku-Petteri Pahkamäki. Liput 20/10/8e Lipputoimistosta!

 

Haastattelu ja teksti: Sonja Huntus

Kuva: Krista Järvelä

Oona Muurisen diplomikonsertti – Mielenmaisemia ja biisejä negatiiviisille ihmisille

Torstaina 8. helmikuuta musiikkilukion sali täyttyi opiskelijoista ja opettajista kuuntelemaan musiikkia yhdeltä koulun säveltäjistä, Oona Muuriselta. Luvassa oli neljän kappaleen konsertti abiturientin musiikkidiplomia varten. Konsertissa kuultiin yksi instrumentaalikappale, kaksi bändille sovitettua kappaletta sekä yksi pianolla säestetty kappale. Mukana soittamassa ja laulamassa oli 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoita.

Idea järjestää konsertti lähti Muurisen halusta tehdä tekemästään musiikista konkreettista. Myös muiden oppilaiden tekemät konsertit olivat innoittaneet järjestämään oman konsertin. Itsessään konsertin järjestäminen ei vaatinut paljoa työtä, varsinkin kun musiikinopettajat olivat apuna. Muurinen kertoo, ettei tee biisejä konserttia varten vaan oman itsensä takia.

Ensimmäisenä konsertissa kuultiin pianolle ja sellolle sovitettu kappale Lasinsirpaleita lattialla – olenko se minä?. Kappaleen esittivät Amanda Mylläri, sello, ja Sofia Sulkakoski, piano. Muurisen mukaan se kuvastaa melankolista mielenmaisemaa, jonka voi huomata kappaleen nimestäkin. Hänelle kappale merkitsee oman huonon olon purkamista ja sen olon pukemista musiikiksi. 

“Vaikka en kirjoitakaan klassista musiikkia tiesin, että tämän kappaleen kuului mennä näin” Muurinen kertoo.

Konsertin toisena kappaleena kuultu bändille sovitettu I ran on Muurisen mukaan biisi itsensä hyväksymisestä ja omien unelmien jahtaamisesta sekä siitä, ettei saa luovuttaa riippumatta siitä mitä tulee eteen. Kappaleen esittivät Muurisen lukioajan ohjattu bändi.

Seuraava kappale Soft Air kuultiin myös bändille sovitettuna. Muurinen kertoo biisin olevan oodi negatiivisille ihmisille. Hän sanoo olevansa kyllästynyt omaan kuin muiden ihmisten negatiivisuuteen, jonka kautta kappale syntyi. Kyseinen kappale on myös toivomus siitä, että hän kuin muutkin voisivat keventää itseään ja ajatuksiaan.

Viimeisenä kuultu kappale oli herkkä pianolla säestetty ja konsertin ainut suomeksi kirjoitettu bíisi, Tiialle. Muurinen sävelsi kappaleen ystävänsä muistolle. Biisi kertoo läheisen menettämisen tunteesta, ja salissa vuodatettujen kyynelten perusteella kappale välitti kyseisen tunteen täydellisesti.

Lauluntekijä sai raikuvat aplodit kun lukiolaiset nousivat ylös taputtamaan konsertin lopuksi. Muurinen sanoo yleisön reaktion tuntuneen hyvältä, mutta samalla hämmentävältä.

“En ole esittänyt biisejäni ikinä missään, enkä edes säestänyt itseäni pianolla ennen. Konsertti oli minulle suuri riman ylitys. Kaiken jännityksen jälkeen oli ihanaa nähdä miten ihmiset reagoivat”.
Jatkossa Muurinen aikoo tehdä lisää musiikkia hänelle tärkeistä aiheista.
“En halua menettää omaa juttuani. Mielestäni näen hyvin selvästi mitä haluan tehdä. Haluan säveltää musiikkia omalla tyylillä ja myös pysyä siinä.”

 

Käy myös kuuntelemassa Oonan kappale Lonely Riders Lost But Free tästä! 

Haastattelu ja teksti: Sonja Huntus

Haastattelussa Stonefoot – elämänmakuisia sanoituksia ja tyynysota-stoneria musiikkilukiosta

Kaustisen musiikkilukiossa bändien perustaminen ei ole erikoista, mutta tällä hetkellä omaa musiikkia tekeviä bändejä on ainoastaan yksi: Stonefoot. Haastattelimme Stonefootin jäseniä ja selvitimme, mistä kaikki sai alkunsa ja miten biisit valmistuvat treenikämpästä musiikkilukion bändi-iltoihin ja tulevalle levylle.

Stonefoot on musiikkilukiolaisten perustama bändi, jonka jäseniä ovat 2. vuosikurssin opiskelijat Aatos Vesala, Anton Paananen, Veikka Pälvimäki sekä 3. vuosikurssin opiskelija Tuisku Nivala. Bändi sai alkunsa tämän vuoden kevät-talvella.

– Kävelimme kauppaan Tuiskun ja Antonin kanssa kun ehdotin, että perustaisimme stoner-bändin nimeltään Pajala Dayhome. Nimi pysyi, mutta emme päätyneet soittamaan stoneria, bändin kitaristi Aatos Vesala muistelee.

Veikka Pälvimäki päätyi Stonefootin rumpaliksi aika yllättävällä tavalla.

– Olimme Aatoksen kanssa kämppiksiä. Yhtenä päivänä hän laittoi minulle WhatsAppissa viestiä, että haluaisinko tulla soittamaan 90-luvun grunge-metal-stoner rock-bändiin, johon vastasin totta ihmeessä. Näin minä tähän sotkeuduin.

Covereista kohti omaa musiikkia

Ensimmäinen esiintyminen oli musiikkilukion bändi-illassa, jolloin Stonefoot, aiemmin tunnettu nimellä Pajala Dayhome, veti vielä coverbiisejä muun muassa Alice in Chainsilta ja Nirvanalta. Pian Vesala ja bändin laulaja-kitaristi Tuisku Nivala alkoivat kirjoittamaan omaa musiikkia bändille.

– Tosiaan se lähti siitä, että Aatoksella oli mielessä kitarariffi jota soittelimme. Siitä syntyi ensimmäinen oma biisimme, Lullaby for hangover, Nivala kertoo.

Stonefoot keikkaili lukion bändi-illoissa ja ensimmäinen oma biisi esitettiin viime kevään hevi-illassa. Bändi sai paljon huomiota musiikkilukiolaisten keskuudessa tyylistään ja kovasta asenteesta. Musiikin tyylistä kysyttäessä jäsenet pohtivat musiikin olevan raskasta ja riffivetoista.

– ”Jytä” on hyvä sana kuvailemaan musiikkiamme, toteaa Pälvimäki.

– Tämmöistä tyynysota-stoneria, Vesala naurahtaa.

Vaikutteista kysyttäessä bändin mieleen juolahtaa esimerkiksi Alice in Chains, Royal Blood ja Nirvana sekä Paanasen vitsillä heitetty Spice Girls.

Stonefoot on äänittänyt studiolla jo muutaman kerran tulevaa albumiaan varten. Biisien tekeminen on suurimmalta osin Nivalan ja Vesalan käsialaa. Muut jäsenet täydentävät kokonaisuuden yhdessä jammaillessa.

– Lähinnä tähän mennessä ollut niin, että minä ja Tuisku ideoimme joko yksin tai yhdessä. Se vähän vaihtelee, että kuka tekee mitäkin. Tuisku tai minä kirjoitamme lyriikat, mieluiten Tuisku. Yleensä jommalla kummalla on joku idea biisin suhteen, josta lähdemme työstämään yhdessä soittelemalla. Näin biisit saavat muotonsa, Vesala selittää biisien synnystä.

– Treeneissä jammailemalla muut katsovat oman tonttinsa, Nivala lisää.

– Rakentavia kehitysideoita tulee kaikilta, Paananen ja Pälvimäki toteavat.

Universaalia rakkautta ja elämänmakuisia sanoituksia

Stonefootin jäsenet naurahtavat, kun toimitus kysyy heiltä biisien sanomasta. Bändin biisi Hypernova kertoo Paanasen mukaan universaalista rakkaudesta. Nivala on kirjoittanut Stonefootille yhden filosofisenkin biisin, jossa hän omien sanojensa mukaan kyseenalaistaa kaiken. Nivala uskoo, että jokainen pystyy löytämään omanlaista viestiä biiseistä.

– On rakkautta, ”mä tapan teidät kaikki” -meininkiä… Yleinen sanoma on varmaan semmoinen ”elämän sietämätön keveys”, Pälvimäki naurahtaa.

– Snotefoot kirjoittaa elämänmakuisia ja -kuuloisia lauluja, Vesala vitsailee.

Nivalan ideat sanoituksiin syntyvät milloin mistäkin. Hän kertoo, että joskus on enemmän hengellisempi fiilis ja jotain, mitä haluaa sanoa. Joskus ne vain tulevat mistä tulevat.

Tulevaisuus festarilavoilla?

Stonefoot ei turhaan huolehdi huomisesta. On kuitenkin selvää, että bändin tulevaisuuden suunnitelmat ovat suuremmat kuin lukion lavoille jääminen. Vesala sanoo, ettei hänellä ole tarkkaa visiota bändin tulevaisuudesta. Tärkein asia hänelle on musiikin tekeminen ja mahdollisuus soittaa keikoilla.

– Olemme täällä rakkaudesta lajiin. Musiikin takiahan tätä hommaa tehdään, Pälvimäki sanoo.

Nivala kertoo bändin halunneen vaihtaa itselleen vakavemman nimen kuin Pajala Dayhome, joten Stonefootin tulevaisuus on selvästi suuntaamassa ”koulubändin” leimasta pidemmälle. Bändin mielestä realistisin suunnitelma tässä vaiheessa olisi saada tuleva levy valmiiksi ja edetä sen mukaan, mitä eteen tulee. Kuitenkin seuraavan kesän haaveissa olisi festarikeikka. Heidän mielestään se olisi yksi saavutettava maali, johon olisi hienoa päästä.

Stonefoot toivoo heidän musiikkinsa leviävän muuallekin kuin lukiolaisten korviin. Vesala taas toivoo, että biisit saataisiin soimaan muuallakin kuin keikoilla.

– Olisi tosi siistiä tehdä musiikkia, josta ihmiset tykkäisivät, hän sanoo.

– Sehän se hienoin meriitti muusikolle on, että jollekin se oma musiikki on tärkeää tai sitä haluaa kuunnella. Se on varmaan se suurin merkitys, Pälvimäki kiteyttää.

 

Stonefootin ensimmäinen levy julkaistaan tammi-helmikuussa 2018.

 

Teksti: Sonja Huntus

Kuvat: Meri Turja

TAITEIDEN YÖ 2017

27.10.2017 järjestettiin taas Taiteiden yö – vuoden yksi odotetuimmista tapahtumista. Illan esitykset aloitti Kaustisen musiikkilukion kuoro. Siitä jatkoi orkesteri, minkä jälkeen opiskelijoiden omat sekä ohjatut esitykset alkoivat. Illan aikana kuultiin lukuisia mahtavia esityksiä, kuten esimerkiksi Queenia, kansanmusiikkia, Totoa, sekä omaakin tuotantoa!

Kaustisen musiikkilukion tiedotustiimin Viljami Riihimäki ja Veeti Hietala haastattelivat Taiteiden yössä paria paikallaolijaa. Haastattelut tehtiin noin puolessa välissä taiteiden yötä, joten heillä oli jo esimakua esityksistä. Haastateltavilta muun muassa kysyttiin, minkä kappaleen he itse tahtoisivat esittää, jos joutuisivat lavalle.

Entinen musiikkilukiolainen Iiro Kurunsaari kertoi pitävänsä paljon taiteiden yöstä. Hän odotti taiteiden yöltä hyvää musiikkia ja letkeää seuraa, mitä tietysti löytyi ja on aina löytynyt! Hän olisi esittänyt lavalle joutuessaan Spice Girls-yhtyeen Wannaben.

Kahvipöydässä kahvia nautiskellessaan Erkki Heusala kehui, että taiteiden yö on monipuolinen ja erikoinen tapahtuma, jossa on mahtavia esityksiä ja oikeanlainen fiilis. Hänellä oli jo kokemusta taiteiden yöstä, sillä hänen tyttärensä esiintyi siellä tänäkin vuonna. Hän kertoi olevansa itse laulumiehiä, mutta ei olisi kuulemma enää mennyt esiintymään, mutta 40 vuotta sitten olisi milloin vain laulanut tangoa.

Taiteiden yön jälkeen haastattelimme vielä Kaustisen musiikkilukion toisen vuosikurssin Amanda Mylläriä. Häntä jäi hiukan harmittamaan, kun ei omilta esityksiltään ehtinyt juuri muiden esiintymisiä katsella. Hän kuitenkin tykkäsi esiintyä paljon ja kertoi illan olleen hyvin tapahtumarikas. ”Esitykset menivät paremmin mitä odotin, joten odotukset täyttyivät kyllä”, hän sanoi. Hänellä oli mielessänsä pari biisiä, jotka hän vielä olisi halunnut tänä vuonna esittää. ”Mutta ne ehtii kyllä vetää ensi vuonna”, hän totesi.

 

Teksti: Veeti Hietala ja Viljami Riihimäki

Kuvat: Oona Harju ja Meri Turja