Mikä sai sinut alun perin lähtemään Kaustisen musiikkilukioon?
Jos ihan rehellisiä ollaan, olisin alunperin halunnut Sibelius lukioon Helsinkiin. Mutta mun kummisetä, hän on musiikkitieteilijä ja on paljon tehnyt kansanmusaa, vinkkasi minulle idean Kaustisen musiikkilukiosta ja että se olisi hyvä paikka. Aluksi sanoin, että en sinne halua lähteä, halusin mieluummin lähemmäs Helsinkiä kuin kauemmaksi, kun olen Korpilahdelta kotoisin. Sain kuitenkin suostuteltua mun parhaan kaverin Niskavaaran Samin mukaan, hän on ammattikitaristi. Päätettiin, että käydään nyt tutustumassa ja katsotaan mikä meininki täällä on. Meidän yksi vanha Korpilahden kaveri Sanna Helen oli täällä toista vuotta lukiota silloin käymässä ja hän näytti meille paikkoja. Olimme aivan myytyjä tutustumiskäynnin jälkeen, tänne on pakko päästä! Sibelius lukio jäi heti pois ajatuksista. Täällä hyvä fiilis ja meininki välittyi heti. Mulla oli jo silloin kova palo musan tekoon ja olla samanlaisten ihmisten seurassa. Korpilahdelta sellaisia tyyppejä ei niin löytynyt, jonnekkin muualla halusin joka tapauksessa sieltä.
Miten musiikkilukio on vaikuttanut uraasi?
Kun tulin tänne, en ollut päättänyt vielä mitään mikä minusta tulee, niin nuorena ei vielä kannatakaan kiveen hakata päätöksiään. Lukio todellakin vaikutti, että täällä minulle selkeni se asia, että musiikki on se juttu. Mietin, että ehkä näytteleminen myös kiinnostaisi, mutta musan vetovoima oli silloin kyllä niin vahva, että se oli jo aika selkeä päätös. Täällä sai harrastaa ja toteuttaa luovasti kaikkea mitä halusi ja ehkä katsottiin hyvällä tavalla sormien läpi, jos jotkut kouluhommat eivät ihan niin sujunut, koska oli keskittynyt niin paljon siihen musaan. Sitä ymmärrettiin ja harrastamiselle annettiin tilaa.
Millaista opiskelu oli sinulle?
Sehän meni juuri siihen, että käytin aikani musiikkiin. Kyllä kouluhommat piti tehdä tiettyyn rajaan asti. Kyllähän kaikki hommat tein. Muistan kyllä sen, että ensimmäinen äidinkielen aine, jonka koko lukio aikana kirjoitin taisi olla vasta ylioppilaskirjoituksissa. Jotenkin pääsin aina sluibaamaan, tein aina jonkun musaan liittyvän esitelmän, jolla pääsin sitten luistamaan. Kuitenkin hyvät paperit loppujen lopuksi kirjoitin C:n ja M:n väliltä ne olivat. M:n paperit taisin saada, kun lukiosta lähdin. Ei se koulu ihan metsään mennyt.
Millä soittotunneilla kävit lukioaikana?
Pianotunneilla kävin, Kotajan Jarmo opetti minua. Kokkolassa kävin sellotunneilla Lauri Pulakan oppilaana. Näihin instrumentteihin otin varsinaisia soittotunteja, kaikki muu oli sitten itse opeteltua. Aina kun muiden opiskelijoiden kanssa pääsi jammailemaan, siinä sitä samalla oppi soittamaan. Soittamaan oppii juuri vain soittamalla ja muiden seurassa. Yleisön edessä soittaminen on sitä parasta oppimista.
Olet Kaustisen musiikkilukion ensimmäinen vuoden alumni, mitä tämä titteli sinulle merkitsee?
Ensimmäisenä ajatuksena tunnen itseni todella vanhaksi ja arvokkaaksi, en ehkä koe itseäni sellaiseksi, vaikka on tässä näitä vuosia tullut. En tiedä mistä olen saanut tämän tittelin itselleni, kai olen tehnyt jotain merkittävää, että se päätettiin minulle antaa. Mutta tottakai otan sen kunnialla ja kiitoksella vastaan, se on hieno asia. Kyllä tällä lukiolla ja Kaustisen kylällä on aina lämmin paikka sydämessä. Se on ollut erittäin merkittävä aika mulle mun elämästä, kun olen ollut täällä. Se on määrittänyt todella paljon suuntaa ja ihan kaikkea mitä tänäkin päivänä tekee. Kyllä tuli tippa linssiin, kun selasin Hesarin sivuja ja sieltä tuli vastaan tämä Kaustisen viulunsoitto perinne pääsi unescon listoille perintökohteena. Katselin siinä niitä videoita ja dokumentteja, ja oli koskettavaa kun näki tuttuja kasvoja.
Rakkaustinen 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.