Grease-musikaalin ensi-ilta lähestyy ja jännitys Kansantaiteenkeskuksen lavalla alkaa olla käsin kosketeltavaa. Intensiiviviikko alkaa tulevana maanantaina, jolloin näyttelijät harjoittelevat viimeisiä kohtauksiaan ja laulunumeroitaan, lavasteita ja puvustusta viimeistellään ja tekninen henkilökunta valmistelee valo- ja äänijärjestelmiä. Kaikki ovat valmiina antamaan yleisölle unohtumattoman elämyksen!
Näyttelijöitä ja muuta musikaalin toimikuntaa jännittää, miten yleisö vastaanottaa esityksen. Onhan musikaalin tekemiseen mennyt paljon työtä, ja Grease onkin ollut harjoitteilla koko lukuvuoden. Pian on kuitenkin aika paljastaa, mitä näyttämöllä on saatu aikaan.
Haastattelin koulupäivän aikana musikaalissa mukana olevia Fanni Pakkalaa ja Venla Kiviojaa asian tiimoilta.
– On hyvä fiilis musikaalin suhteen mutta hiukan intensiiviviikko jännittää, Kivioja kertoo.
Tytöt kertovat, että intensiiviviikolla on odotettavissa paljon viime hetken sähellystä ja valmistautumista. Luotto musikaalin valmistumiseen on kuitenkin kova.
– Siitä tulee ehdottomasti katselukelpoinen. Ostakaa ne liput, Pakkala naurahtaa.
Fanni Pakkala ja Venla Kivioja odottavat innolla ensi-iltaa.
Kaikki työryhmässä ovat valmiita tekemään parhaansa ja antamaan yleisölle unohtumattoman elämyksen, ja se on huomattavissa! Grease-musikaalin ensi-ilta on varmasti ikimuistoinen kokemus tekijöille, mutta myös katsomossa istuville. Siispä tulkaa katsomaan ja nauttikaa!
Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia ja siten myös musikaalin ensi-ilta. Kiireiden keskellä on kuitenkin sydäntälämmittävää palata takaisin syksyn tunnelmiin. Aikaan jolloin ilmassa oli jännitystä, kun käytiin kovaa keskustelua siitä, mikä on tämän vuoden musikaali ja miten roolitukset jaetaan. Nyt siis kerron minun näkökulmasta, miten musikaali on edennyt!
Muistan ensimmäisen musikaalikerran elokuun alusta kristallinkirkkaasti, koska olin jo pitkään odottanut, että pääsen tekemään lukion musikaaliproduktiota. Alussa ohjaajamme Tanja Kupiainen selitti musikaalin käytäntöjä ja mitä sen tekeminen vaatii erityisesti meiltä. Myös painotettiin, että roolit usein jaetaan 2.- ja 3. vuosikurssilaisille. Lopulta kuitenkin pääsimme kevään musikaalin julkistamiseen. Pohjustuksena meille kerrottiin, että se on Rock ´n Roll –musikaali 50-luvulta, jossa on paljon tanssia. Kappas vain, kyllä se Grease on! Tietenkin koko PH Nordgren -salin populaatio räjähti aplodeihin – onhan kyseessä klassikkojen klassikko!
Seuraavalla musikaalikerralla alkoi käydä ilmi roolituksia. Itse olin kyseisenä kertana sängyn pohjalla sairastamassa mutta heti, kun toverini musikaalista pääsivät luokseni, pomppasin ylös sängystä ja pakotin heidät kertomaan. Innoissani vain taputin, koska roolitukset olivat loistavasti jaettu! Jäljellä kuitenkin oli pari himottua roolia, jotka jäivät toistaiseksi jaettua.
Salaisesti koko ajan toivoin, että saisin roolin vaikka pidin hyvin suurena todennäköisyytenä ettei niin tapahdu minun ollessani ykkösellä. Kuitenkin vietin koulun jälkeen aikaa huoneessani lukien musikaalia ja näyttelemässä eri rooleja, jotta saisin kosketuspintaa kyseiseen musikaaliin. Minulle siis oli aivan sama, olisinko taustalla heiluva Rydell High Schoolin koristepuu vai mikä – kunhan saisin olla mukana. Kolmannella musikaalikerralla sain kuitenkin jymyuutisen; meikäläinen on Frenchy! Kun ohjaaja-Tanja kyseli halukkuudestani näytellä roolia salin ulkopuolella, muistan vain kiljuneeni sisäisesti (ehkä myös vähän ulkoisesti). Uudet roolitukset kuitenkin kerrottiin vasta kerran lopussa, joten jouduin pidättelemään intoani hetkisen. Lopulta asia tuli kaikille ilmi ja olin onnen kukkuloilla! Riensin heti soittamaan vanhemmille ja kertomaan ilouutisen.
Siitähän lähti sitten asiat vierimään huimaa vauhtia eteenpäin; keskiviikkoiset treenit, tanssahtelut, laulutunnit, julkistamistilaisuudet ja läpimenot ovat tulleet ja menneet ilman, että ehti kissaa sanoa. Kaikki kokemukset musikaalin parissa ovat kuitenkin olleet mitä rikkaimpia ja ilon täytteisiä. Meiltä löytyy aivan mahtava porukka – porukka, joka on täynnä super lahjakkaita ihmisiä! En voisi olla kiitollisempi, että saan olla mukana menossa. Nyt jäljellä on enää vain reilu kaksi kuukautta ensi-iltaan! Aika on mennyt nopeasti, mutta niinhän se menee hyvässä seurassa ja rikkaiden kokemuksien parissa.
Musikaalin julkistamistilaisuus lehdistölle pidettiin marraskuussa 2022. Roolihenkilöt vasemmalta oikealle Roger (Esko Huntus), Frenchy (Liina-Maija Jylhä), Jan (Diana Kangasniemi), Doody (Tuomas Piispanen), Rizzo (Aune Riihimäki), Kenickie (Pessi Ojanen) ja Marty (Virva Järvelä). Edessä pääpari Sandy (Kirsikka Jatkola) ja Danny (Viljami Timonen).
Treeneissä sattuu ja tapahtuu, mutta ennen kaikkea siellä on hauskaa! Kuva: Lilli Mikkonen
Promokuvia otettiin helmikuussa 2023. Kuva: Lilli Mikkonen
Äskettäin The Voice Of Finlandin voittanut Sussu Erkinheimo on opiskellut aikoinaan myös Kaustisella musiikkilukiossa. Lukioajoilta jäi parhaiten mieleen oikeastaan kaikki muu paitsi itse opiskelu.
Erkinheimo kuvailee lukioaikaa elämänsä parhaiksi ja samaan aikaan huonoimmiksi vuosiksi. Elämä oli rankkaa ja dramaattista, mutta paljon hyvää on jäänyt mieleen, “Toisaalta voi olla, että aika on kullannut muistot”.
Myös Erkinheimon opiskelu aikana Kaustisen musiikkilukiossa tarjontaa musiikinopintoihin oli paljon. Hän aloittikin paljon musiikkiopintoja lukiossa, kuten lauluopinnot. Ensimmäiset kaksi vuotta hän opiskeli klassista laulua ja myöhemmin kolmantena vuotena pop-jazz laulua. Ensimmäisenä vuonna Erkinheimo kävi myös saksofoni tunneilla, mutta lopetti ne myöhemmin.
Erkinheimo haaveili myös aina musikaaliin osallistumisesta, mutta monesta syystä sekin jäi vain haaveeksi. Julkiset esiintymiset jäivät myös vähälle esiintymisjännityksen takia. Erkinheimo myös koki, että hän on huonompi ja ei osaa ja tämän takia esiintyminen oli vähästä. Koko lukiouran aikana julkisia esiintymisiä oli vain kaksi, taiteidenyössä sekä abivuonna bändi-illassa.
Laulajan ammatti on ollut Erkinheimon haave jo lapsesta asti. Musiikki on aina ollut hänessä ja se on kuin sisäsyntyistä. Lapsuuden unelma on kantanut ihan aikuisiälle asti. Erkinheimo kävi kymppiluokalla korottamassa numeroitaan ihan vain sitä varten, että hän pääsisi musiikkilukioon opiskelemaan. Opinnot eivät kuitenkaan luonnistuneet ja Erkinheimo halusi keskittyä pelkästään musiikkiin, joten hän lähti Kauhajoelle kansanopistoon pop-jazz linjalle.
Voittoon pääsy on ollut todella pitkä prosessi. Alussa lähettämästä ääninäytteestä on tultu pitkä matka, joka vei voittoon asti. Erkinheimo oli hakenut myös aiemmin The Voiceen muttei ollut päässyt mukaan ohjelmaa. Todellakaan ohjelmaan pääsy ei siis johdu siitä, että olisi huono laulamaan vaan joka vuosi ohjelman “hakukriteerit” ovat erilaiset.
Todellisuudessa The Voice ei ole ns. Oikea laulukilpailu vaan tosi tv ohjelma, johon lisätään draamaa ihmisten mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja se on hyvä muistaa. Monet ihmiset ajattelevat katsellessaan tv:tä, että tilanteet ovat ainutkertaisia, mutta todellisuudessa myös The Voicessa kohtauksia otetaan uudestaan ja jakson kuvaamiseen menee useita tunteja. Kaikki jakson laskelmoidaan todella tarkasti.
“Toivon tulevaisuudelta juurikin sitä, että voisin kutsua itseäni oikeaksi laulajaksi”, toteaa Erkinheimo. Toiveena on löysätä kaikesta muusta työstä, jotta musiikkiin voisi keskittyä täysillä. Oikeita suhteita ja yhteistyökumppaneita olisi tärkeä saada, jotta saisi kuuluvuutta ja ammatillisuutta. Toki olisi hienoa, että saisi tehdä omaa musiikkia ja ihmiset tulisivat sitä keikoille katsomaan. Musiikki on tulevaisuudessa siis ensimmäinen prioriteetti.
Mikä sai sinut alun perin lähtemään Kaustisen musiikkilukioon?
Jos ihan rehellisiä ollaan, olisin alunperin halunnut Sibelius lukioon Helsinkiin. Mutta mun kummisetä, hän on musiikkitieteilijä ja on paljon tehnyt kansanmusaa, vinkkasi minulle idean Kaustisen musiikkilukiosta ja että se olisi hyvä paikka. Aluksi sanoin, että en sinne halua lähteä, halusin mieluummin lähemmäs Helsinkiä kuin kauemmaksi, kun olen Korpilahdelta kotoisin. Sain kuitenkin suostuteltua mun parhaan kaverin Niskavaaran Samin mukaan, hän on ammattikitaristi. Päätettiin, että käydään nyt tutustumassa ja katsotaan mikä meininki täällä on. Meidän yksi vanha Korpilahden kaveri Sanna Helen oli täällä toista vuotta lukiota silloin käymässä ja hän näytti meille paikkoja. Olimme aivan myytyjä tutustumiskäynnin jälkeen, tänne on pakko päästä! Sibelius lukio jäi heti pois ajatuksista. Täällä hyvä fiilis ja meininki välittyi heti. Mulla oli jo silloin kova palo musan tekoon ja olla samanlaisten ihmisten seurassa. Korpilahdelta sellaisia tyyppejä ei niin löytynyt, jonnekkin muualla halusin joka tapauksessa sieltä.
Miten musiikkilukio on vaikuttanut uraasi?
Kun tulin tänne, en ollut päättänyt vielä mitään mikä minusta tulee, niin nuorena ei vielä kannatakaan kiveen hakata päätöksiään. Lukio todellakin vaikutti, että täällä minulle selkeni se asia, että musiikki on se juttu. Mietin, että ehkä näytteleminen myös kiinnostaisi, mutta musan vetovoima oli silloin kyllä niin vahva, että se oli jo aika selkeä päätös. Täällä sai harrastaa ja toteuttaa luovasti kaikkea mitä halusi ja ehkä katsottiin hyvällä tavalla sormien läpi, jos jotkut kouluhommat eivät ihan niin sujunut, koska oli keskittynyt niin paljon siihen musaan. Sitä ymmärrettiin ja harrastamiselle annettiin tilaa.
Millaista opiskelu oli sinulle?
Sehän meni juuri siihen, että käytin aikani musiikkiin. Kyllä kouluhommat piti tehdä tiettyyn rajaan asti. Kyllähän kaikki hommat tein. Muistan kyllä sen, että ensimmäinen äidinkielen aine, jonka koko lukio aikana kirjoitin taisi olla vasta ylioppilaskirjoituksissa. Jotenkin pääsin aina sluibaamaan, tein aina jonkun musaan liittyvän esitelmän, jolla pääsin sitten luistamaan. Kuitenkin hyvät paperit loppujen lopuksi kirjoitin C:n ja M:n väliltä ne olivat. M:n paperit taisin saada, kun lukiosta lähdin. Ei se koulu ihan metsään mennyt.
Millä soittotunneilla kävit lukioaikana?
Pianotunneilla kävin, Kotajan Jarmo opetti minua. Kokkolassa kävin sellotunneilla Lauri Pulakan oppilaana. Näihin instrumentteihin otin varsinaisia soittotunteja, kaikki muu oli sitten itse opeteltua. Aina kun muiden opiskelijoiden kanssa pääsi jammailemaan, siinä sitä samalla oppi soittamaan. Soittamaan oppii juuri vain soittamalla ja muiden seurassa. Yleisön edessä soittaminen on sitä parasta oppimista.
Olet Kaustisen musiikkilukion ensimmäinen vuoden alumni, mitä tämä titteli sinulle merkitsee?
Ensimmäisenä ajatuksena tunnen itseni todella vanhaksi ja arvokkaaksi, en ehkä koe itseäni sellaiseksi, vaikka on tässä näitä vuosia tullut. En tiedä mistä olen saanut tämän tittelin itselleni, kai olen tehnyt jotain merkittävää, että se päätettiin minulle antaa. Mutta tottakai otan sen kunnialla ja kiitoksella vastaan, se on hieno asia. Kyllä tällä lukiolla ja Kaustisen kylällä on aina lämmin paikka sydämessä. Se on ollut erittäin merkittävä aika mulle mun elämästä, kun olen ollut täällä. Se on määrittänyt todella paljon suuntaa ja ihan kaikkea mitä tänäkin päivänä tekee. Kyllä tuli tippa linssiin, kun selasin Hesarin sivuja ja sieltä tuli vastaan tämä Kaustisen viulunsoitto perinne pääsi unescon listoille perintökohteena. Katselin siinä niitä videoita ja dokumentteja, ja oli koskettavaa kun näki tuttuja kasvoja.
Osmo Ikonen vieraili uuden lukion tiloissa. Kuvassa vasemmalta oikealle tiedotustiimin opiskelijat Iiris Viitanen ja Kasperi Järvenpää, rehtori Ilona Salomaa-Uusitalo ja Osmo Ikonen.
Wau mikä tapahtuma! Nyt on taputeltu purkkiin koulun mahtava taiteiden yö. Näin jälkikäteen voin itse todeta, kuinka tämä tapahtuma pääsi taas yllättämään mahtavuudellaan. Viime vuoteen verrattuna voi huomata, kuinka tämä tapahtuma oli ihan erilainen ja paljon tunnelmallisempi, kun käytävät ja katsomot täyttyivät ihmisistä eikä vain kameroista. Tiedotustiimimme keräsi muutamalta opiskelijalta heidän ajatuksiaan Taiteiden yöstä:
Esiinnyitkö itse Taiteiden yössä?
Esityksiä itselläni oli aloitusnumeron lisäksi 4. – Eelis Uusivirta (2.vsk)
Minkälaiset fiilikset jäi taiteiden jälkeen?
Jäi ihan mahtavat fiilikset tapahtumasta. – Aapeli Puttonen (1.vsk) ja Turo Leppämäki (1.vsk)
Vapaa sana.
Törkeen uskomatonta nähdä, minkälaisia kokoonpanoja ja biisejä porukka oli tuonut niin sooloesityksiin kuin omiin/ ohjattuihin bändeihin. Tämmösinä huikeina esityksinä oli esim. Nikula Shaker, Räkki-T ja Trio. Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet taiteet ja mahtava päästä vaihteeksi esiintymään isollekin live-yleisölle. – Eelis Uusivirta (2.vsk)
Kiitoksia kaikille tästä uskomattomasta tapahtumasta!
Haastattelut Jarkko Korpi, teksti Kasperi Järvenpää, kuva Nea Luomala
Rakkaustinen 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.