Musiikkilukio vastaanotti arvokkaan soitinlahjoituksen

Haastattelin musiikinopettajiamme Ville Ojasta ja Markus Luomalaa, sillä he tietävät kaikista parhaiten soittimista ja tästä lahjoituksesta. Olemme koulun puolesta todella kiitollisia lahjoittajalle soittimista, sillä nyt meillä oppilailla on paremmat soittimet käytössä ja sitä kautta jotkut opiskelijat saattavat saada intoa enemmän kokeilla jotain uutta. Soittimet ovat todella hyväkuntoisia ja soivat hyvin Markuksen ja Villen testisoittojen mukaan.

Meidän koululle on lahjoitettu jousikvartettiperhe, johon kuuluu kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Lahjoittaja haluaa tukea musiikkilukion opiskelijoiden musiikkiopintoja hyväkuntoisilla soittimilla. Saimme ensimmäisen sellon meidän koulun käyttöön ja on aivan mahtavaa, että nyt monilla opiskelijoilla, joilla ei ole välttämättä rahaa omaan selloon, on mahdollisuus kokeilla soittaa sitä. 

Soittimet haluttiin käyttöön eikä näytille ja olen varma, että meidän lukiossa soittimet tulevat varmasti olemaan todella kovassa käytössä. Kaustisella jousisoittimien perinne on niin vahva, ja on mahtavaa, että meidän koulu pääsee lahjoituksen kautta tukemaan tätä perinnettä.

Soittimien historiasta sen verran, että soittimet ovat käsin rakennettuja ja niihin on voitu ja on varmasti käytetty satoja tunteja aikaa. Osa niistä on palkittuja soittimia. Villen ja Markuksen mukaan soittimet ovat todella laadukkaita. Ja sitä tuskin meidän kenenkään tarvitsee epäillä!  

Soittimet ovat meidän koululle todella tärkeitä. Villen mukaan alttoviulua on todella kaivattu, sillä monet viulistit haluavat soittaa alttoviulua. Alttoviulussa on samanlainen sormitus kuin normaalissa viulussa ja kaikilla ei ole varaa ostaa alttoviulua, vaikka monilla on halua kokeilla jotain erilaista. Nyt, jos jollain ei ole tarpeeksi tasokasta viulua käytössä, – kiitos tämän aivan mahtavan lahjoituksen – koululta on mahdollisuus saada soitettavaksi todella hyvätasoinen viulu 

Markus toivoo, että lahjoituksen myötä opiskelijat saisivat inspiraatiota soittamiseen enemmän, kun saa soittaa hyvillä soittimilla. On hyvä, että meidän lukion toiminta on huomattu  muuallakin kuin meidän lukiolaisten ja henkilökunnan keskuudessa. 

Iso kiitos lahjoittajalle meidän koko koulun puolesta. Koulun henkilökunta ja opiskelijat ovat tästä todella kiitollisia, kun pääsee soittamaan hyvillä soittimilla.

Jutun tekijä/ haastattelija : Nea Luomala

Kuvat: Nea Luomala 

Viime lukuvuoden vaihto-oppilaat

Uuden lukuvuoden alkuun on enää muutamia päiviä. Palaamme kuitenkin vielä hetkeksi viime lukuvuoden tapahtumiin. Vaihto-oppilaat Angel Vazquez ja Jule Kralik kertoivat toukokuun viimeisellä viikolla tuntemuksiaan vaihtovuodesta. Vazquez on kotoisin Espanjasta ja Kralik Saksasta.

Angel Vazquez (vas.) ja Jule Kralik

Vazquezin perhe matkustelee paljon, ja hän kertoo hakeneensa vaihto-oppilaaksi tätinsä rohkaisemana.

– Tätini sanoi, että ”kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi, koska se on hyvä kokemus” ja minä sanoin: ”Joo, miksipä ei.” Vazquez kertoo.

Kralik puolestaan ei halunnut aluksi lähteä vaihtoon, vaikka hänen isänsä suositteli sitä. Vaihto-oppilaan asuessa heidän kotonaan idea alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän. Hakemuksen lähettämisen jälkeen häntä alkoi epäilyttää, mutta hän ei kadu päätöstään.

– Vaihto-oppilaana saa paljon hyviä kokemuksia ja kasvaa ihmisenä, joten se on todella hyödyllistä, hän toteaa ja Vazquez on samaa mieltä.

 

Molemmilla heistä Suomi ja Norja olivat toivemaiden listan kärjessä. Vazquez harkitsi myös muun muassa Hongkongia, Intiaa ja Saksaa. Kralik sai aluksi paikan Argentiinasta, mutta pääsi Suomen jonossa eteenpäin ja sai valita kumpaan maahan lähtee. Valinta osui Suomeen.

Lentokentälle he saapuivat yhdessä, ja heidän vastaanottonsa oli aika tyly, mikä sai heidät pelkäämään hetkeksi, että ovatko kaikki suomalaiset sellaisia. Isäntäperheet ja musiikkilukion ilmapiiri kuitenkin loivat molemmille tervetulleen olon.

He kertovat, että ihmisiä tuli heti alussa juttelemaan heille. Osa taas on ollut todella ujoja ja pidättäytyväisiä.

 

Molemmat naurahtavat hieman kysyessäni heiltä talvesta.

Kralikille talvi oli vaikea. Hän on tottunut siihen, että herää Auringon noustessa ja menee nukkumaan sen laskiessa. Suomessa tämä ei ollut mahdollista.

– Olen varma, että minulla oli talvimasennusta. Oli niin pimeä ja kylmä. Aurinkoa ei näkynyt. Olin väsynyt koko ajan, vaikka nukuin yöllä 12 tuntia. Minua masensi. Halusin, että olisi kesä. Helmikuu oli onneksi jo parempi. Oli paljon lunta, mutta Aurinko paistoi. Silloin oli tosi kaunista, Kralik kertoo.

Päivän lyhyys hämäsi myös Vazquezia:

– Kun menin aamulla kouluun, oli pimeää, ja kun lähdin koulusta kotiin, oli taas pimeää, hän sanoo.

Lämpötilan muutos Espanjaan verrattuna oli huomattava, koska Espanjassa talvisin lämpötila ei yleensä laske päivän aikana pakkasen puolelle. Aurinkoisena päivänä lämpötila saattaa oli yli kymmenen astetta.

 

Sekä Vazquez että Kralik olivat mukana viime helmikuun vanhojen tansseissa.

Vazquez sanoo heti, että tanssit olivat todella mukava kokemus. Espanjassa sellaisia ei ole. Hän ei unohda niitä koskaan.

Myös Kralik pitää tansseja hyvänä kokemuksena. Hän nostaa erityisesti esille vanhojen päivän esitystä edeltäneen tanssikurssin. Hän nautti tanssitunneilla olosta todella paljon.

– Saksassa meillä on eräänlaiset tanssiaiset, mutta niitä varten meille ei opeteta tansseja, ellei sitten harjoittele itsekseen, joten meidät ikään kuin vain heitetään keskelle tanssiaisia. Osa tanssii, osa ei, eikä siellä ole minkäänlaista esitystä. Oli tosi siistiä, että täällä oli esitys. Ja osaan tanssia nyt paljon paremmin, Kralik kertoo.

 

Vazquezin mukaan espanjalaiset ovat avoimempia ihmisiä kuin suomalaiset. Muita huomattavia eroja maiden välillä ovat koulutusjärjestelmä ja talven kylmyys.

Kralik huomauttaa samoista asioista: ihmiset ja koulutusjärjestelmä ovat hyvin erilaisia Saksaan verrattuna. Hän kertoo pitävänsä suomalaisesta järjestelmästä enemmän kuin saksalaisesta. Luonto on myös hyvin erilainen.

– Kun menen autolla Kokkolaan ja katson ulos, maisema näyttää koko ajan samalta. Saksassa paikat näyttävät erilaisilta. On mäkiä, vuoria, järviä. Maisema vaihtuu koko ajan. Matkalla Kokkolaan näen koko ajan samoja puita. Eksyisin varmasti, jos olisin omillani jossain päin Suomea, Kralik toteaa. Vazquez nyökkäilee vieressä ja kertoo huomanneensa saman.

 

Lähdön lähestyessä tunnelmat ovat haikeat. Sekä Vazquezille että Kralikille Kaustisesta ehti muodostua koti, mutta nyt heidän täytyy sanoa hyvästit ystäville, isäntäperheelle ja koululle. Aika on kulunut nopeasti eikä tunnu riittävän kaikelle, mitä he haluaisivat vielä tehdä. Kotiin lähteminen surettaa, mutta samaan aikaan he eivät ole täysin sisäistäneet sitä, kuinka lähellä vaihtovuoden loppu oikeasti on.

– Luulen, että tajuan vaihtovuoden loppuneen vasta sitten, kun olen takaisin Saksassa. Juuri nyt on sellainen tunne ikään kuin jäisin tänne ikuisesti, vaikka tiedän lähteväni pian, Kralik kertoo.

 

Kralikilla on takaisin kotiin päästyään pitkä kesäloma edessä ja paljon suunnitelmia sen ajalle. Sitten hänellä on vielä kaksi vuotta koulua. Hän kertoo naurahtaen, ettei ole siitä kovin innoissaan. Tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia häneltä ei löydy, mutta monia mielenkiintoisia ideoita on.

Vazquez aikoo viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa, jatkaa opiskelua ja ehkä kokeilla matkustelua.

– Haluan olla liikunnanopettaja. Haluan opettaa lapsia tai nuoria koulussa, koska pidän urheilusta ja lapsista, ja mielestäni se on hyvä työ, Vazquez kuvailee urasuunnitelmiaan.

 

Vaihtovuoden parhaimmiksi asioiksi Kralik nimittää kaverit – Vazquez lisää listalle vanhojen tanssit ja jääkiekon opettelun. Kralik oli ennen vaihtoon lähtöä kuullut muilta Suomessa vaihto-oppilaina olleilta saksalaisilta, etteivät he saaneet täällä juuri ollenkaan kavereita. Tässä mielessä hän pitää itseään ja Vazquezia onnekkaina.

– Mielestäni tämä koulu on erityinen ilmapiirin kannalta, hän toteaa, ja Vazquez nyökkää.

 

 

Haastattelu, teksti ja kuva: Oona Mansikkamäki

Musikaali on yhteinen produktio

Viimeinen viikko ennen Suruttomat-musikaalin ensi iltaa on ollut tiivis musikaaliin osallistuville. Vaikka harjoitustunteja on kertynyt paljon, niin alkuviikon treeneissä oli vielä mukavan rento meininki ja huumoriakin riitti. Loppuviikkoa kohden saattoi huomata, kuinka vilinä Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa alkoi tiivistyä ja näyttelijöitä sekä eri tiimeissä puuhailevia opiskelijoita säntäili edes takaisin.

Suruttomien ensi-ilta koittaa huomenna lauantaina 21.4 klo 16. Näyttelijöiden valtavan panoksen voi nähdä lavalla, mutta musikaalin järjestäminen ei olisi onnistunut myöskään ilman eri tiimeissä olevia opiskelijoita. Yhteensä musikaalin valmisteluun on osallistunut yli 80 henkilöä.

Aliina Mattila ja Oona Muurinen ovat toimineet ohjaajan assistentteina.

Musikaalin koreografioista vastaavat Veera Piispanen ja Suvi Linna. Heidän vastuullaan on ollut suunnitella tanssit, sovittaa askelkuviot biiseihin ja opettaa ne näyttelijöille.

Lavastustiimin tehtävänä on tuoda musikaalin maailma lavalle. Sen täytyy huolehtia, että lava toimii ja vastaa visuaalisesti sitä miltä pitääkin. Tiimiin kuuluvat:

Sonja Huntus
Hanna Kentala
Henna Huhtakangas
Lasarus Blomster
Henna Honkarinta
Vilma Paavola
Salla Harju
Nelli Vedenoja
Eero Hietala

Puvustustiimissä mietittiin aluksi vaatteita yleisellä tasolla: miten erottaa köyhät, rikkaat ja mustalaiset toisistaan. Naisille tulisi hameet. Tiimi huolehtii, että kaikilla on sopiva rooliasu. Tiimin jäsenet kertovat, että sen toimenkuva on ollut mielenkiintoinen ja odotuksista poikkeavakin. Puvustustiimiin kuuluvat:

Iida-Maria Hanhikoski
Amanda Mylläri
Saana Heikkinen
Veera Piri
Marika Korkeasaari
Asta Orava
Suvi-Tuuli Lappi
Janina Kallio

Maskeeraustiimin tehtävänä on ollut suunnitella ja toteuttaa näyttelijöiden maskeeraus alusta alkaen. Tiimiin kuuluvat:

Meri Turja
Aliina Mattila
Aliina Salmela
Alli Haapamäki
Amanda Mylläri
Anna Mäenpää
Eerika Parttimaa
Ella Talja
Johanna Suosalo
Kerttu Kilpi
Piia Pirkola
Reetta Niku
Veera Piri

Tekniikkatiimin tehtävänä on huolehtia bändin ja näyttelijöiden äänentoistosta. Se miksaa biisit, laittaa näyttelijöiden mikrofonit päälle ja pois, huolehtii äänitehosteista sekä kasaa ja purkaa bändikamat. Tekniikkatiimiä ohjaa Janne Torvikoski. Tiimiin kuuluvat:

Anton Paananen
Akseli Sneck
Juho Laajala
Tatu Patana
Markus Lankinen
Onni Haapamäki
Lassi Krank
Veikka Pälvimäki
Fanny Takalo-Mattila

Lisäksi opiskelijoita on ollut muun muassa tiedotustiimissä ottamassa valokuvia ja hoitamassa musikaalin tiedotusta ja markkinointia.

Sponsorihankinnasta suuri kiitos Kaustisen Musiikkilukion Tuki ry:lle. Kiitokset myös lukuisille sponsoreillemme:


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Tuomas Annola ja Oona Mansikkamäki

Kuva: Krista Järvelä

SURUTTOMAT – HAASTATTELUVUOROSSA MUSIKAALIN BÄNDI

IMG_1429

Tämän vuoden Kaustisen musiikkilukion musiikkiteatterin esitettäväksi valikoitui Minna Canthin teokseen Työmiehen vaimo perustuva musikaali Suruttomat. Ensi-illan lähestyessä musikaalin bändin kapellimestari Oona Harju, sekä rumpali Veeti Hietala kertovat tuntemuksiaan projektissa mukana olemisesta ja musikaalin musiikista.

Jo kolmatta vuotta kapellimestarin roolia vetävä Harju kertoo, että tänäkin vuonna projektissa mukana oleminen oli enemmänkin itsestäänselvyys.

– Minua kysyttiin johtamaan musikaalin bändiä lukion ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen ollaankin menty saman kaavan mukaan tähän asti, Harju kertoo.

Hietala puolestaan kertoo harkinneensa projektin bändiin osallistumista jo edellisenä vuonna, mutta on tänä vuonna mukana ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna tarjoutui sopiva tilaisuus tarttua haasteeseen, jota Hietala ei halunnut jättää käyttämättä.

Musikaalin musiikin tyyliä on kuulemma vaikea määritellä yhteen kategoriaan, kaksikaan ei välttämättä riitä.

– Laidasta laitaan, monipuolista, hyvin arvaamatonta. Yhtään ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee ja on oikeasti ollut pakko seurata nuotteja tarkasti, koska seuraavaa sointua ei ole pystynyt ennustaa, niinkuin nykypäivänä monesti muuten pystyy. Iskelmä-kansanmusiikki voisi olla sopiva sana kuvaamaan musiikkia, Harju kertoo.

– Jazzahtavaa iskelmä-kansanmusiikkia, Hietala komppaa.

Bändissä mukana oleminen vaatii paljon. Kapellimestarilla on suuri vastuu bändin johtamisessa, mutta aivan samalla tavalla jokaisella bändin jäsenellä on vastuu harjoitella omat osuudet kappaleista, olla ajoissa paikalla ja osallistua harjoituksiin. Hietalalta mukana oleminen on vaatinut erityisesti luovuutta, sitoutumista ja sopeutumista.

– Musikaalin bändi eroaa esimerkiksi tavallisesta ohjatusta bändistä tai omasta bändistä siten, että ei ole valinnanvapautta päättää, mitä kappaleita haluaa soittaa. On soitettava niitä kappaleita, mitkä musikaaliin kuuluu ja mitä milloinkin on työn alla, huvitti tai ei. Ja kun on lupautunut mukaan, siitä lupauksesta myös pidetään kiinni, eikä voi vain jättäytyä pois jos ei huvitakaan. Mutta onneksi ei ole edes tullut sellaista oloa, ettei huvittaisi mennä treeneihin. Aina on ollut kiva lähteä treenaamaan, Hietala kertoo.

– Kapellimestarina on välillä jopa pelottavan paljon vastuuta. Täytyy tietää, milloin ja missä kohdassa mikäkin kappale alkaa. Ohjaaja ei ole esityksessä lavalla antamassa ohjeita, joten mun täytyy tietää, milloin koko musikaali alkaa, Harju kertoo kapellimestarina olemisen haasteista.

Vaikka projektissa mukana oleminen on vaatinut paljon, on se myös antanut. Harju on huomannut kehittyneensä nuottien lukemisessa valtavasti projektin edetessä. Hietala puolestaan nimeää palkitsevimmaksi sen, miten harjoitusten edetessä alkaa kuulla musikaalin kokonaisuuden päässään.

– Aluksi kaikki oli sellaista säheltämistä, mutta nyt kun alkaa kuulla biisit kokonaisuutena, eikä pätkinä sieltä täältä, kappaleet kuulostaa oikeasti tosi hyviltä! Ja se on mielestäni palkitsevinta, Hietala toteaa.

Molemmat, Hietala ja Harju toteavat myös yhdeksi parhaaksi puoleksi bändin kokoonpanon läheiset välit. Harju kertoo, että välit ovat lähentyneet hurjasti sitten ensimmäisten harjoitusten ja nyt uskaltaa jo paremmin sanoa toiselle, jos joku asia ei toimi.

– On helpompi tehdä töitä kokoonpanolla, jossa kaikki tulevat paremmin kuin hyvin juttuun keskenään ja jossa uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen. Kaiken kaikkiaan meillä on kyllä ihan mahtava porukka, Harju ylistää.

Suruttomat -musikaalin ensi-ilta lauantaina 21.4. klo 16 Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa. Käsikirjoitus Sirkku Peltola, musiikin säveltänyt Matti Puurtinen ja sanoittanut Heikki Salo sekä ohjaajana Aku-Petteri Pahkamäki. Liput 20/10/8e  Lipputoimistosta !

Haastattelu ja teksti: Veera Piri

Kuva: Meri Turja

Suruttomat – haastattelussa musikaalin näyttelijäkolmikko

IMG_2031

Tänä vuonna Kaustisen musiikkilukion musiikkiteatteri esittää Minna Canthin teokseen Työmiehen vaimo perustuvan musikaalin Suruttomat. Musikaali on kertomus työläisnaisen asemasta menneen ajan Suomessa ja rakkaudesta, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Ensi-illan lähentyessä musikaalin näyttelijät kertovat fiiliksistään ja projektissa mukana olemisesta.

Johannan roolia näyttelevä Oona Muurinen kertoo, että kaikki musikaalit joissa hän on ollut mukana ovat olleet hauskoja, joten hän päätti lähteä vielä uudestaan mukaan. Viljami Riihimäki sanoo tykkäävänsä esiintymisestä ja laulamisesta, joten viime vuoden musiikkiteatterissa mukana olemisen jälkeen hän päätti lähteä tänäkin vuonna lavalle. Riihimäki nähdään huhtikuun ensi-illassa Riston roolissa. Suvi Linna on musikaalissa nähtävän kolmiodraaman ”kolmas pyörä”, mustalaistyttö Homsantuu. Linna on haaveillut jo pienestä pitäen musikaalissa näyttelemisestä. Hän on käynyt katsomassa musiikkilukion esitykset melkein joka vuosi ja odotti, että olisi tarpeeksi vanha päästäkseen mukaan lavalle.

Riihimäki kertoo Riston hävyttömän luonteen eroavan paljon hänen omastaan, minkä takia rooli tuottaa hiukan vaikeuksia. Linnan vastaus on selvä; omassa roolissa kaikki on haastavaa.

– Homsantuu on jotenkin todella samanlainen kuin minä, mutta toisaalta todella erilainen. Jotkut tietyt kohtaukset vaativat erittäin paljon rohkeutta ja itsevarmuutta, joten ehkä se on tässä roolissa niin hankalaa, Linna pohtii. Muurisen mukaan Johannan roolissa vaikeinta on nuoren naisen käsittelemät vahvat tunteet ja torjutuksi tuleminen.

– Välillä on hankalaa pitää roolissa käsiteltävät tunteet poissa omasta elämästä, Muurinen kertoo roolin vaativuudesta.

Musikaalissa mukana oleminen vaatii paljon, mutta samalla antaa opiskelijoille hyviä kokemuksia ja itsevarmuutta esiintymiseen. Riihimäelle rooli on vaatinut heittäytymistä, josta hän kuitenkin on saanut enemmän rohkeutta esiintymiseen. Projekti vaatii myös sitoutumista ja paljon harjoittelua repliikkien kanssa.

– Kun on aika paljon reploja, niitä pitää harjoitella reippaasti. Harjoituksissa ei sitten paljon passaa unohdella, Riihimäki toteaa.

– Se vaatii erittäin paljon. Se vaatii läsnäoloa, itsenäistä harjoittelua ja sitä, että pitää päästä omaan roolihahmoon sisälle ja omaksua se, Linna kertoo.

Linna tekee tämän vuoden musikaalin koreografiat, joten niiden suunnittelu ja opettaminen ovat vieneet myös paljon aikaa. Kuitenkin musikaali on antanut hänelle lisää itsevarmuutta ja Linna on pystynyt todistamaan itselleen, että hän pystyy tähän.

– Ei voi pyydellä anteeksi sitä, että on olemassa. Jos jatkuvasti olisi silleen ”sori, en mää nyt oikeestaan osaa” niin eihän siitä tulisi mitään. Pakko tavallaan luottaa itseensä, Muurinen kertoo.

Tasa-arvo on yksi musikaalin suurimpia teemoja, ja keskustelu siitä on tärkeää edelleen nykyäänkin. Aihe ei ole Linnan mielestä todellakaan helppo, koska musikaalissa näkyvä naisen surkea asema on ollut todellista entisen ajan Suomessa. Hänen mielestään aihetta olisi helpompi käsitellä, jos se ei olisi totta. Muuriselle aihe herättää välillä suuriakin tunteita.

– Tämmöinenkin asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan niitä tunteita ja olemaan siinä [Johanna roolin kautta]. Aika rajuja juttuja, Muurinen kiteyttää.

 

Suruttomat -musikaalin ensi-ilta lauantaina 21.4. klo 16 Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa. Käsikirjoitus Sirkku Peltola, musiikin säveltänyt Matti Puurtinen ja sanoittanut Heikki Salo sekä ohjaajana Aku-Petteri Pahkamäki. Liput 20/10/8e Lipputoimistosta!

 

Haastattelu ja teksti: Sonja Huntus

Kuva: Krista Järvelä