Ilja Kuusela-Opas ja Aliisa Alava

Kolmannen lukiovuoden kolmannen jakson loppuminen tarkoittaa useimmille abiturienteille myös lukion loppumista. Mitä fiiliksiä musiikkilukiosta ja lukio-opinnoista yleensä jää, ja millä fiiliksillä eteenpäin? Siitä otti selvää Anna Airola haastatellessaan kahta musiikkilukion abiturienttia, Ilja Kuusela-Opasta ja Aliisa Alavaa.

Aliisalla lukion päättötodistuksen saamiseen edellyttävät kurssit on suoritettu, ja se luonnollisesti tuntuu hyvältä. Lukion loppuminen sai aikaan tietysti haikeutta, mutta nyt totuttuaan ajatukseen Aliisa aikoo menne eteen päin hyvillä mielin. Tähtäimessä olisi lähteä opiskelemaan terveydenhoitajaksi.

Iljallakin tulevaisuudensuunnitelmat ovat suhteellisen selvät, mutta paineita niiden toteutumiselle halutussa ajassa tuottaa vielä muutama suorittamaton kurssi. Ilja toivookin, että puhti riittäisi jäljellä olevien kurssien suorittamiseen kevään aikana, että hän voisi hyvillä mielin hankkia kesätöitä ja lähteä tammikuussa armeijaan.

Nyt jälkeenpäin pohtiessaan Aliisa toteaa lukion olleen helpompi kuin mitä hän aluksi ajatteli sen olevan. Iljalle lukio-opinnot vastasivat paljolti sitä, mitä hän oli odottanutkin ja vanhemmilta kavereilta ennakkoon kuullut.

Haastattelun lopussa Aliisaa ja Iljaa pyydetään kuvailemaan musiikkilukioaikaansa kolmella sanalla. Aliisan valitsemat sanat ovat “hauska, tärkeä ja vaativa”. Ilja luottaa valinnoissaan toiston voimaan kuvaillessaan musiikkilukioaikaansa näin: “Paras, paras ja… no… paras!”

Haastattelu: Anna Airola

Teksti: Oskar Tunderberg

Sami Vähäkoski

Louhimo on Seinäjoen seudun lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto. Seinäjoen lisäksi toiminta-alueeseen kuuluvat Ilmajoki, Kurikka, Jalasjärvi ja Lapua. Louhimo antaa nuorille musiikin harrastajille hyvät mahdollisuudet saada äänensä kuuluville.

Helmikuun alussa Seinäjoella järjestettiin nelipäiväinen musiikkialoihin keskittyvä MARS 2012  -festivaali, joka sisälsi mm. luentoja, keskustelupaneeleja, käytännön opetusta ja keikkoja.  Louhimo oli mukana yhtenä järjestäjänä Sibelius-Akatemian, Selmu ry:n Rytmi-Instituutin, Frami Oy:n ja SeAMKin ohella.

Tapahtuman osana, yhteistyössä Roadnessin kanssa järjestetyssä Loudness-showcasessa julkaistiin kokoelmalevyn Kasetti 2012 - The Ultimate Mixtape of Seinäjoen Seutu. Julkaisulla on mukana myös Kaustisen musiikkilukion entisten – ja nykyistenkin – opiskelijoiden bändejä kuten Kairon; IRSE!, Domovoyd ja Magic Meredith.

Zamius-nimellä esiintyvä Sami Vähäkoski kertoo omista kokemuksistaa Louhimon piirissä

Kauanko olet tehnyt musiikkia

- Ihan alakouluikäisestä asti olen kirjotellut riimejä enemmän tai vähemmän, mutta kuutosluokalla ensimmäisen kerran äänittelin jotain.

Koska lähdit mukaan Louhimon piireihin?

- En ihan varmasti muista, mutta joskus 14 – 15 vuoden ikäisenä varmaankin.

Oletko esiintynyt Club Louhimolla?

- Olen esiintynyt Club Louhimolla muutaman kerran.

Onko Louhimo ollut hyvä “ponnahduslauta” keikkojen suhteen?

- Ehdottomasti. Näin jälkikäteen sen vasta ymmärtääkin, kun alkaa miettiä keikkoja, joita on heittänyt, että kuinka monessa niissä Louhimo on ollut mukana ja kuinka monta olisi tullut ilman Louhimoa. Eipä monta.

Kuinka Louhimon piireihin pääsee mukaan?

- En tiedä, meneekö se nykyäänkin vielä samalla periaatteella, mutta silloin kun itse liityin meininkeihin, niin riitti ihan ilmoitus Louhimon sähköpostiin tyyliin “täällä minä, hei, teen tällaistä Seinäjoen seudulla”, ja artistinimi laitettiin rekisteriin.

Millainen on oma kokemuksesi vastaanotosta?

- Vastaanotto oli hyvä, ja pikkuhiljaa alkoi tulla tapahtumia, joihin pyydettiin keikalle.

Lisätietoja:

http://www.marsfestivaali.fi/

http://www.louhimo.com/

https://www.facebook.com/MARStapahtuma

Haastattelu: Juho Keskinen

Teksti: Juho Keskinen ja Oskar Tunderberg

Kuva: Vili Harju

Eeli vauhdissa!

Sillä välin, kun West Side Storyn näyttelijät harjoittelevat salissa kohtauksiaan ja opettelevat vuorosanojaan, bändi opettelee Leonard Bernsteinin säveltämää  musiikkia koulun toisessa päässä yläkerran bändiluokassa. Uusia kappaleita käydään koko ajan läpi samalla, kun vanhoja hiotaan aina vain paremmiksi.

Itse soitan West Side Story -musikaalissa rumpuja. Kun minua pyydettiin mukaan, olin aluksi hieman kielteisellä kannalla. Alunperin olin halunnut tekniikkaan, ja esimerkiksi nuotinlukutaitoni ei ole kovin hyvä. Lopulta suostuin, ja paikka kannujen takana oli minun. Syksyn ja talven harjoittelut eivät todellakaan ole menneet kohdallani hukkaan. Nuotinlukutaito ja tekniikkakin ovat parantuneet.

Musikaalissa on melko vähän perinteistä rumpujen soittoa, kun painopiste on muiden soittimien mukana menemistä ja aksentointia. Mielestäni se on hienoa, sillä juuri tämä tekee musikaalista jo musiikin puolesta erittäin mielenkiintoisen ja monipuolisen. Rumpalille on jätetty nuotinnuksissa melko paljon tilaa tehdä omia variointeja, mikä antaa lisää motivaatiota, kun saa jättää musiikkiin hieman omaa jälkeä.

Harjoituksia pidetään jo kolmesti viikossa, ja ensimmäisen näytöksen kappaleita treenataan paljon, sillä sen yhteinen läpikäynti tulee kalenterissa koko ajan lähemmäksi. Ainakaan vielä ei ole itselleni noussut stressiä, mikä todennäköisesti korjaantuu jossain vaiheessa. Kun tunnelma harjoituksissa on rentoa, ja vitsejä lentää soittajien suusta, työskentely on mukavaa ja siihen jaksaa panostaa enemmän. Koulussa kiertää joka vuosi legenda, että musikaalibändissä on parhainta sisäpiirihuumoria. En siitä parhaimmasta tiedä, mutta hauskaa ainakin on.

Harjoitukset jatkuvat tiiviisti koko talven ja kevään, ja kun ensi-iltana lauantaina 28.4.2012 kello lyö 19.00 Kansantaiteenkeskuksessa, olemme toivottavasti kaikki teräskunnossa. Siellä siis nähdään!

Teksti: Eeli Harju

Kuvat: Teppo Laitila

Orkesteri

Toni Keskinen

- Kansas-yhtyeen kaikki kappaleet ovat hyviä. Musiikki on vanhaa “progea” (progressiivinen rock), joka iskee, kertoo Toni.

Sparks of the Tempestin olemus on sama kuin soittajien silloinen sielunelämä oli.

- Biisistä huokuu soittamisen halu. Ennen tehtiin musiikkia, koska sitä haluttiin tehdä, toteaa Toni.

Toni ryhtyisi biisiin mukaan bassollaan.

Haastateltavana: Toni Keskinen

Haastattelija: Daalia Kontio

Valtakunnallisten nuorisovaalien tulos julkaistiin 1. helmikuuta. Voittajaksi selviytyi Sauli Niinistö ja toiseksi tuli Timo Soini. Sauli Niinistö sai myös suurimman äänimäärän musiikkilukion nuorisovaalien ensimmäisellä ja toisella kierroksella.

Kaustisen musiikkilukiolaiset äänestivät koulussa järjestettyjen nuorisovaalien toisella kierroksella 25. tammikuuta. Musiikkilukiossa toisen kierroksen äänistä neljännes hylättiin.

Yhteishaku toisen asteen kouluihin käynnissä

Yhteishaku on käynnissä päivinä 27.2.-16.3. joten nyt voi hakea toisen asteen kouluihin, myös Kaustisen musiikkilukioon.

Kaustisen musiikkilukioon voi tulla tutustumaan, jos se opiskelupaikkana kiinnostaa. Tutustujia onkin jo ollut jonkin verran, ja opiskelijatutorit ovat esitelleet heille koulua. Lisätietoa hakemisesta osoitteessa musiikkilukio.net ja valtakunnalliselta haenyt.fi-sivustolta.

Kamarimusiikkiviikko päättyi

Jokavuotinen Kaustisen Kamarimusiikkiviikko oli jälleen tämän vuoden tammikuun ja helmikuun vaihteessa. Se alkoi 27. tammikuuta ja se päättyi 5. helmikuuta. Kamarimusiikkiviikko on järjestetty vuodesta 1978, joten tämä oli jo 34. kerta, kun kyseistä viikkoa vietettiin.

Tänä vuonna Kreeta-Maria Kentalan kolmivuotinen kausi kamarimusiikkiviikon taiteellisena johtajana päättyi, ja seuraava taiteellinen johtaja julkaistaan pian.

Kamarimusiikkiviikolle mahtui monenlaista konserttia ja esitystä, lapsille ja vanhemmillekin sopivaa. Viikon useista konserteista ja tapahtumista yksi konsertti oli musiikkilukion järjestämä.

Viikko alkoi keraamikko Merja Pohjosen näyttelyn avajaisilla, ja viimeinen konsertti oli kirkossa ollut Missa della Domenica in San Marco. Viikolle mahtui myös koulutustoimintaa, kuten esimerkiksi Annika Myllärin esiintymiskurssi musiikkilukion laulunopiskelijoille.

Teksti: Aune Sanz

Kaustisen elokuvateatteri Kinolla näytetään 12. helmikuuta suomalainen Hiljaisuus -elokuva. Melkein parituntisen elokuvan on ohjannut Sakari Kirjavainen. Elokuvassa käsitellään jatkosodan viimeistä kevättä, ja päähenkilönä on palvelukseen juuri astunut Eino. Elokuva näytetään illalla seitsemältä, ja se on kielletty alle 16-vuotiailta. 13-vuotiaat pääsevät katsomaan aikuisten seurassa.

Samana päivänä on Kaustisen kirkossa unkarilaisen Janos Gyulveszin urkukonsertti tasan kello 18.

16. helmikuuta Kokkolan kaupunginteatteri vierailee Kaustinen-salissa esittäen Viimeinen aamutähti -esityksensä, joka alkaa kello 19. Viimeinen aamutähti perustuu Jeremei Aipinin samannimiseen romaaniin.

22. päivä helmikuuta on Oppilasilta Kaustisen musiikkilukiossa kello 7 illalla.

Teksti: Aune Sanz

Väittelykilpailuun osallistuneet opiskelijat

Tytöt lähtivät kisaan mukaan Nuoren Voiman Liiton väittelykoulutushankkeen kautta.  Koulutusta on järjestetty useaan otteeseen syyslukukauden aikana lähinnä lukion toiselle vuosikurssille. Koulutuksen loppuvaiheessa äidinkielenopettaja Heleena Kivioja kysyi ryhmältä, ketkä haluaisivat lähteä Helsinkiin kisaamaan. Nevanpään mukaan kaveriporukka ilmoittautui kisaan mukaan sen kummemmin miettimättä.
Poranen kertoo, että joukkueita kilpailussa oli yhteensä 29. Jokaisessa joukkueessa oli neljä jäsentä, joten kokonaiskilpailijamäärä ylsi yli sataan. Kilpailun tämänvuotisena teemana oli kauneus. Musiikkilukiolaisten kauneuteen liittyviä väittelyaiheita olivat : kauneus ilmenee pahassa, kauneus on poliittista sekä valtion ei tule tukea taidetta – taiteilija eläköön omalla työllään.

Väittelyt arvioi tuomaristo, joka koostui äidinkielen opettajista ja filosofian opiskelijoista. Pisteet jakautuivat joko 3-0 tai 2-1.

Nevanpää ja Poranen kehuvat ylpeänä musiikkilukion voittoa Olarin lukiosta: ” Meidän joukkue teki ilmeisesti  ainoan 3-0 koko pelissä.”

Kaustisen musiikkilukio sijoittui kilpailussa keskiväliin saaden sijoituksekseen 8.

Musiikkilukion joukkue: Annika Nevanpää, Kristiina Poranen, Anna Airola ja Irene Peltoniemi. Mukana oli myös äidinkielenopettaja Heleena Kivioja

Teksti: Anne Kantola

Kuva: Heleena Kivioja

Pojat keskittyvät West Side Storyn kohtauksiin.

Joka maanantai- ja keskiviikkoilta musiikkilukion sali täyttyy tanssivista, laulavista ja näyttelevistä lukiolaisista, jotka ovat mukana tavalla tai toisella musiikkilukion tämänvuotisessa musikaaliproduktiossa, West Side Storyssa.

Samoihin aikoihin bändiluokasta voi kuulla musikaalibändin ahkeraa harjoittelua. Sekä musiikin että näytelmän harjoitukset ovat edenneet kutakuinkin aikataulussa, ja ensimmäisen näytöksen läpimeno siintää jo silmissä.

West Side Story saa ensi-iltansa huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, ja vaikka huhtikuu kuulostaakin kaukaiselta, ajalla on tapana juosta juuri silloin kun sen vähiten pitäisi.
Vaikka harjoitukset vievät vietävästi aikaa, ne ovat palkitsevia. Mielestäni kiinnostavinta on se, kuinka harjoitustilanteessa mieli alkaa pursuta ideoita, vaikka alussa ajatukset olisivat niin jäässä, että repliikit tuntuvat vierailta suussa ja mikään liike ei tunnu luonnolliselta. Harjoitellessa ehkä hienointa onkin nähdä, kuinka parin tunnin työskentelyllä vihdoin jokin kohtaus alkaa luonnistua ja ideat avautua.

Päärooli vaatii hirmuisesti työtä ja aikaa. Kaikki aika ei suinkaan kulu konkreettisesti ohjatuissa harjoituksissa, vaan suuri osa työstä tapahtuu oman pään sisällä roolin sisäistämisessä, keskittymisessä ja itsenäisessä harjoituksessa.

Laulutunnit kuluvat musikaalin lauluosuuksien harjoitteluun, ja ylimääräisiä lauluharjoituksia järjestetään myös viikoittain. Mielestäni haastavinta roolisuorituksessa onkin juuri musiikki, koska pelkkä nuotista hoilaaminen ei riitä lavalla. Samalla pitää pystyä laulamaan suurin piirtein nuotilleen, pysyä roolissa ja liikkua lavalla jokaiseen ilmansuuntaan. Jotta ei päästäisi liian helpolla, West Side Storyn musiikki on erittäin haastavaa.

Jutun kirjoittaja Anna Airola

Oma roolini musikaalissa on suurin ja haastavin, mitä olen koskaan näytellyt. Aiemmin näyttelemäni poikkeavat melko paljon Marian roolista West Side Storyssa. Vaikka teos on aika dramaattinen ja vakava, Marian hahmo on lapsellinen ja höpsö. Vakavia kohtauksia on silti enemmän, ja ne tuntuvat minulle hankalammilta kuin kepeät ja leikkimieliset kohtaukset.

Harjoitusaikataulu on aika tiukka. Säännöllisen aikataulun ansiosta harjoitellut asiat pysyvät tuoreena muistissa pidempään, mikä on hyvä.
Tulevat musikaaliesitykset eivät juuri jännitä vielä yhtään. Toivottavasti jännitystä alkaa pian himpun verran kerääntyä, ettei viisi minuuttia ennen ensi-illan alkua naksahtele päässä. Roolin näyttelemistä enemmän minua jännittävät vaikeat lauluosuudet.

Kaikista mukavinta on tehdä teatteria musiikkilukiolaisten kanssa, tutuissa ympyröissä. Se, että saa olla lavalla tuttujen ihmisten kanssa, tuo rohkeutta.

Annukka Valo ohjaa musiikkiteatteriryhmää.

Näyttelemisen ohella toimin ohjaajan assistenttina. Se tuo luonnollisesti  lisätyötä musikaalin parissa. Tässä vaiheessa puvustusta ja lavastusta aletaan jo kaivella, ja koko ajan täytyy olla ajan hermolla.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että lukion toinen vuosikurssi tarkoittaa minulle jälkeenpäin West Side Storya.

Teksti: Anna Airola

Kuvat: Anna Airola ja Juho Kauppinen

Jussi Sillanpää

Kaustisen musiikkilukion opiskelija Jussi Sillanpää kertoo häneen kolahtaneen Motörhead -yhtyeen kappaleen nimeltä Ace of Spades samannimiseltä levyltä.

Ace of Spades on sopivan aggressiivinen, ja sen seasta löytyy niin rockia kuin bluesia, Jussi toteaa ja kiittelee yhtyeen kitaristi Eddie Clarkea.

Ace of Spades oli ensimmäinen biisi, jonka Jussi opetteli soittamaan toisella ostamallaan bassolla. Jussi muistelee, että hänen rumpuja soittava veljensä oli myös innokkaasti mukana kappaletta soittelemassa.

Jos Jussi olisi elokuvaohjaaja, hän pistäisi lempibiisinsä perinteisen tyylin takaa-ajo kohtaukseen, jossa hyvis pinkoo pahiksia karkuun, ja lopulta takaa-ajo päättyy jokeen tai sen tapaiseen.

Ace of Spadesin tahdissa letti lähtee ehdottomasti liehumaan, Jussi intoilee.

Teksti ja kuva: Daalia Kontio

Kaustisen perinteinen kamarimusiikkiviikko alkaa 27.1. Monipuolista musiikkia on tarjolla useassa paikassa Kaustisella kuten Kansantaiteenkeskuksessa, kirkossa ja Pelimannitalossa.  Lisää tietoa löytyy: www.kamarimusiikkiviikko.net

Syksyaiheinen taidenäyttely on esillä Kaustisen kirjastossa 4. helmikuuta asti. Kansalaisopiston kuvataidepiiri on järjestänyt Syksy-taidenäyttelyn osana Vuodenajat-taidekaravaaniprojektia.

Lauantaina 28.1. Kaustisen viihderavintola Konstassa esiintyvät stand up -koomikot Arimo Mustonen ja Jacke Björklund. Aiheita on luvassa painista mummoihin saakka.

11.2. Konstassa esiintyy paluun tehnyt Laura & Kemopetrol. Bändi on valmistellut tulevaa levyään jo usean vuoden ajan. Edellisestä levystä on jo 5 vuotta. Kemopetrol aloitti keikkailun tauon jälkeen lokakuussa.

Teksti: Juho Keskinen